Happy Joe

Hauskanmallinen pullo ja kiva etiketti kiinnitti huomioni ja päätin ottaa Happy Joen makutestiin. Samalla täräytin siitä nopean tuotekuvan perinteisesti kirjahyllyssä. Takavalo on saatu aikaiseksi käyttämällä takana ollutta ikkunaan bouncerina. Kuva on siis kuvattu yhdellä Canonin 580EX II:lla.

Niin se maku! Se on mukavan raikas. Ei liian makea, mutta kuivempikin saisi olla.

Lawn mower on Cthulhu steroids!

Jälleen yksi kuvitus päähän pälähtäneestä ideasta, jossa yhdistyy hot rod ja Cthulhu kierolla tavalla 80-lukuun. Tällaiset sekavat kuvatykitykset ovat loistavaa vastapainoa arkiselle suunnittelulle, jotka normaalisti työpäivän täyttää.

Suunnittelun soundtrackina toimi muuten tämä eli Wax Audion loistavat mash upit. Esimerkiksi Metallican ja Herbie Hancockin Master of Doin´it on huikeaa kuunneltavaa puhumattakaan Lady Gaga/Judas Priest mash upista. Tsekatkaa ihmeessä!

Kuvitusta saa muuten myös paitana. Klikkaa kuvaa ja pääset kauppaan.

 

Mä pistin laidat kii

Ystäväni ja suomiräpin pioneeri Sere on viime vuosina on tehnyt enemmänkin remix-versioita, kuten Cheekin biiseistä koostuneen julkaisun Toinen Poski. Tein myös siihen asiaan kuuluvat kannet kuten tähän uusimpaankin. Sere teki nimittäin bossa nova -version Lord ESTin hitistä Reggaerekka. Kansiin Sere toivoi 60-luvun fiilistä ja toki itse artistille afron.

Alla kuultavissa sekä Reggaerekka sekä Toinen Poski Kuka sä oot-remixit.

Reggaerekka (Toinen poski remix feat TPH) by Sere

Toinen poski – Cheek: Kuka sä oot remixit by Sere

Kauhu

Viime kesänä näin autonikkunasta vilaukselta Karhun mainoksen tienlaidassa. Luulin sen olevan haalistunut ja se näytti hyvinkin pelottavalta. Samassa sain idean tehdä Karhun logosta kauhuversion. Aloin pohtimaan mitä logon paikalle voisi laittaa, kunnes lamppu syttyi ja tajusin että yhtä kirjainta muuttamalla logosta saa jotain ihan muuta.  Sanomattakin selvää, että teetin tästä itselleni t-paidan.

Tämän piti olla…

Tein tämän jo vuonna 2008. Tämän piti olla levynkansi suomalaiselle bändille, mutta syystä tai toisesta se ei kelvannut tai muuten sopinut albumikonseptiin. Ehkä tämä oli liian kokeellinen iskelmäbändille, mutta kuvitus jäi kuitenkin vaivaamaan minua. Oli sääli heittää hukkaan omasta mielestäni kohtuullisen hyvin onnistunut kansikuvitus. Harmittaa myös se että minulla ei ole enää jäljellä alkuperäistä versiota, jossa on musta joutsen veneen sijasta. Ehkä pitää väsätä vielä sellainenkin versio tässä kun on jossain välissä aikaa. Kompositio toki näyttää nyt hassulta kun poistin ylhäältä bändin ja albumin nimen. Näissäkin oli kanteen sopiva typografia ja kokonaisuus toimi mukavasti.

Jos nyt joku bändi kokee tämän omakseen niin laittakaa mailia osoitteeseen kari@karijokinen.com.

Gracias

Gracias. Kongossa syntynyt, mutta Helsingissä melkein koko elämänsä asunut räppäri julkaisi EP:nsä tovi sitten. Tästä huikeasta videosta on vaikea uskoa, että se on kuvattu kokonaan Helsingissä. Kuvaus, värimäärittelyt, leikkaus ja kaikki muu huokuu sitä parempaa jenkkirapvideota, mitä harvoin ainakaan Suomessa näkee. Enemmän tätä ja vähemmän blingiä kiitos!

EP:n voit ostaa esim. täältä

Personal Jesus

Depeche Mode on ollut minulle tärkeä orkesteri reippaat parikymmentä vuotta. Eikä vain musiikillisesti vaan myös visuaalisesti. Bändin hovikuvaaja ja -suunnittelija Anton Corbijn on ollut minulle merkittävä tien näyttäjä. Corbijnin rosoiset mustavalkokuvat ovat varmasti tuttuja sellaisillekin musiikinkuluttajille jotka eivät ole hänen nimeä koskaan kuulleet.

DM julkaisi uuden remix-albuminsa Remixes 2:81-11 sinkkubiisinä Tor Erik Hermansenin Stargate remixin Personal Jesuksesta. Uuteen versioon teki huimaavan videon Patrick Daughters. Alkuperäisen videon ohjasi tietenkin Anton Corbijn ja Marilyn Mansonin videon ohjasi Manson itse Nathan Coxin kanssa. Biisistä on monia loistavia versioita joista ehkä tunnetuimmat ovat Johnny Cashin American Recordings IV:llä julkaistu versio sekä Tori Amosin ainoastaan keikoilla soittama pianovetoinen versio.

Martin Gore:

It’s a song about being a Jesus for somebody else, someone to give you hope and care. It’s about how Elvis was her man and her mentor and how often that happens in love relationships; how everybody’s heart is like a god in some way, and that’s not a very balanced view of someone, is it?

 

Hurriganes: Roadrunner

Risto Vuorimies ystävällisesti toimitti oikeilla sävyillä varustetun kansikuvan

 

Jotkut levynkannet ovat vain parempia kuin toiset. Hurriganesin Roadrunnerin kannet hipovat mielestäni täydellisyyttä samoin kuin albumin musiikkikin. Toki täytyy myöntää, että albumilta olisi voinut pari heikompaa kappaletta jättää pois jolloin kokonaisuus olisi ollut silkkaa timanttia. Tällaisenakin levy on uskomattoman kova, ottaen vielä huomioon, että se on julkaistu jo vuonna 1974.

Kannessa bändi istuu Cisse Häkkisen vaaleansinisen vuoden 1954 Cadillac 62 Series Sedanin takapenkillä Ruskeasuolla. Risto Vuorimiehen kuvaama kansikuva onnistuu vangitsemaan Hurriganesista kaiken oleellisen: pahat pojat yössä, rööki palaa ja katseet ovat sen mukaiset että ”***tu sä lähdet ihan just”. YLEn Rock-Suomi dokkarisarjassa Vuorimies muisteli kuvaussessiota ja kertoi kuvanneensa tämän ainoastaan yhdellä salamalla, joka oli tietysti sijotettu auton sisään. Pienellä kalustolla aika usein saa tiivistetympää jälkeä kuin että rakentaisi usean valon setin. Kuvassa on toki myös vallitsevaa valoa ja katuvalot piirtävätkin sekä Letukan, että pakoputkesta puskevan uhkaavan savun hienosti esiin. Kuvan sommittelu on mainio. Tielle ja auton takaosalle on annettu reilusti tilaa ja bändi on yllättävä lähellä kuvan oikeaa reunaa. Nykypäivänä bändi yritettäisiin saada mahdollisimman isolla ja keskelle kantta. Tai todennäköisesti levy-yhtiö ainakin haluaisi niin. Kannen typografia on Hurriganesin tyyliin sopivan amerikkaa. Neonvalo-pastissi yhdessä Cadillacin kanssa vie fiiliksen väkisinkin Hurriganesin musiikin viitoittamaan länteen. Remu halusi isoa fiilistä ja sitä tässä kannessa kyllä on.

Kannesta tulee muuten väkisinkin mieleen eräs uudemman aallon suomalainen rock-trio, joka on varmasti ottanut vaikutteensa Hurriganesilta ja laulavatkin vielä takapenkistä!

Vanhaa lakua paketissa

Lauantaisella kauppareissullani ostin heräteostoksena pussin Vanhan Viipurin lakritsia vain ja ainoastaan pakkauksen vuoksi. Tarkemmin katsottuani tuote oli Kouvolan lakritsia, joka sattuu olemaan kaikista lakuvaihtoehdoista ehdoton suosikkini. Pelkästään pussin kuvitus ja typografia sai minut tarttumaan tuotteeseen. Pussin värivalinnat ovat osuneet nappiin ja pidän kovasti tuosta Viipurin linna-kuvituksesta. Kuva on kuvattu yhdellä Canon 580 EX II salamalla hyödyntäen vallitsevaa valoa.

I really like this licorice package I spotted in the grocery store the other day. I especially like the typography, illustration and choise of colours.  Picture is shot using one Canon 580 EX II strobe and ambient light.

Synkkä tuplapukki tuplana

Tämä saatanallinen tuplapukki on sivutuote toisesta projektista. En halunnut jättää kuvitusta käyttämättä vaan tein siitä pari eri versiota paitakuvitukseksi myyntiin. Toisessa on hyvin perinteinen väriskaala, mutta toiseen halusin tarkoituksella räikeät nu skool -henkiset värit. Tätä oli erittäin mukava piirtää sekä värittää!

Kuvia klikkaamalla Destructshirtin kauppaan ostoksille.

Dobbel Bock 666
Dobbel Bock 666 on nu skool tip

Kansicase: Doom Unit / Cross The Line

Toissa vuonna kolleegani kyseli, että olisiko kiinnostusta tehdä kansia bändille, jonka promokuvat hän ottaa. Olin tiedostanut Doom Unitin olemassa olon, kuullut nimen, nähnyt kuvia keikoilta, mutta en ollut kuullut mitään materiaalia bändiltä. Projekti lähti poikkeuksellisesti käyntiin juttelulla bändin kanssa. Kuuntelin mitä ajatuksia Japella ja Nahkalla kansista oli ja toiveena oli tehdä ennemmin vaaleat kuin tummat kannet, yksinkertaiset ja iskevät ja myös retrofiilistely miellytti. Näillä eväillä tein pari ehdotusta kanneksi. Toisessa muistaakseni oli yksinäinen puu sumuisessa maisemassa ja toisessa oli aihio, josta muotoutui lopullinen kansi.

Etsin kansiin tarantinomaista toisen maailmansodan pulp-henkeä dempatuilla väreillä, logon saksalaisella fraktuura fontilla ja yksinkertaisella meteoriittikuvituksella. Sijoitin biisilistan ja sloganin etukanteen korostamaan retrofiilistä. Levyn nimen leiskasin biisilistan viereen. Koska tässä vaiheessa ei vielä ollut nimeä tiedossa selailin sanoituksia ja poimin sieltä muutamia sopivia pätkiä. Cross The Line oli sopivan mittainen etukanteen ja ilmeisesti hyvä nimi koska bändikään ei sitä halunnut muuttaa 🙂 Kannen meteoriittia jumpattiin muutamaan kertaan, jotta siitä saatiin halutun oloinen. Välillä kannessa oli jopa kokonainen retro sci-fihkö meteoriittisade. Päädyimme kuitenkin siihen, että yksi meteoriitti on parempi ratkaisu.

Etukannen jälkeen etenin sisäsivuille ja tein perinteisen kuvasivu-tekstisivu vaihtelun. Kovakontrastiset kuvat olivat hyvä lähtökohta taitolle ja ne sopivat retrohenkeen. Päätin, että teen simppelin typografian, mutta taitan biisien sanat hieman erilaisella tavalla kuin yleensä. Lyriikat ovat kolmessa vaakarivissä ja kolmessa palstassa. Levyn labelin koristelin kannen meteoriitilla siten, että sen pyrstö jatkuu bookletin takakanteen.

Värkästelin bändille myöhemmin myös taustalakanan, jonka visuaalisuus liittyy löyhästi kansitaiteeseen.

Pimeyden morsian

Tuossa joku aika sitten Turmion Kätilöt kyselivät, että olisiko innostusta piirtää kuvitusta naisten paitaan. Bändin tuntien ei tarvinnut juurikaan dempata ideoita säädyllisemmäksi vaan mitä enemmän visvaa sen parempi. Olin pitkään halunnut tehdä kallon, jonka silmistä purskahtaa matoryöppy ja idea sopi tähän enemmän kuin hyvin. Koska paita on suunnattu naisille tein kallosta meksiko-henkisen. Tuossa pääkuvassa siis piirtämäni kuvitus ja alla lopputuote.

Haluan nähdä muutakin kuin muuta

Haluan nähdä muutakin -kampanjajuliste

Facebookissa oli viime vuoden lopulla kansalaisten kampanja JCDecauxin mainostaulujen vapauttamiseksi mainosviestinnästä. Ideana tämä on varsin mainio. Ehdotetun kolmen euron osallistumissummalla mukaan lähtenyt porukka osti Helsingin keskustasta mainospaikkoja viikoksi. Kampanjaan osallistui kaiken kaikkiaan 1458 kansalaista 4,20 euron keskisummalla.

Suoraan sanoen katselen hyvin paljon mielummin mainoksia kuin tuota suhteellisen tylsää ”vapautusta”. Mainonnan taso Suomessa on niin hyvä, että pysäkeillä ei juurikaan surkeaa mainosta näe. Suomessa myös valvotaan ulkomainontaa eri tavalla kuin vaikka esimerkiksi Hong Kongissa, jossa valomainosten tai muunkaan markkinaviestinnän kiinnittämiseen ei tunnu olevan  minkäänlaisia säädöksiä. Puhumattakaan kaduilla kuuluvista äänimainoksista. Siihen nähden tällainen mainonnasta vapautuminen tuntuu kovin pieneltä kitinältä. Äärimmillään tällainen vapautuminen mainonnasta on toteutunut São Paulossa, jossa kiellettiin ulkomainonta vuonna 2007.

Toinen asia jota en ymmärrä on se, että jos piti vapautua mainonnasta ja sen mahdollisesta rumuudesta miksi ei otettu mukaan taiteilijoita tekemään julisteita? Miksi päädyttiin näin ankeaan lopputulokseen? Kuten sanottua, katselen mielummin hyvin toteutettua oivaltavaa mainontaa kun tätä tylsää taulua.

http://haluannahdamuutakin.wordpress.com/

DSTSRT: Zombie Bat

Lasten design oli alkusysäys tälle aikuisten versiolle. Halusin piirtää idean muistiin ja siitä tuli värityksen jälkeen lasten paidan kuvitus. Tästä aikuisten versiosta halusin yksityiskohtaisemman, limaisemman, synkemmän ja ällöttävämmän. Väriskaalaksi valitsin violetin ja vihreän. Horror-klassikkoyhdistelmän kaveriksi laitoin harmaata ja valkoista sekä ripauksen pinkkiä. Tämä paitadesign on varmasti parhaimmillaan tavatessa tyttö- tai poikaystävän vanhempia ensimmäistä kertaa, tärkeässä business-palaverissa tai sukujuhlissa kuten häissä. Joten jotta olisit mahdollisimman tyylikäs edellä mainituissa tilanteissa osta omasi Destructshirtistä.

My new favourite Beer

Kyllä, löysin uuden lempioluen! Siihen on kaksi syytä: 1. Se on halpaa 2. Pakkauksessa on tyylikäs design. Kaupan omaksi merkiksi Euroshopperin pakkauksien design on hämmästyttävän freesi ja moderni. Samaan aikaan design on juuri sitä mitä sen pitääkin eli pakkauksista näkee että ne ovat kaupan bulkkituotteita ja halpoja, mutta silti pakkauksissa on linjakas typografia ja kaikissa piirretty kuvitusgrafiikka tuotteesta. Minusta on äärimmäisen hienoa, että nämä asiat ovat saatu yhdistettyä. Pirkan uudistettu tuotesarja Pirkka Parhaat on samoilla linjoilla, mutta Euroshopperin kautta linjan kahdella värillä totetutettu design vie voiton. Jollain tavalla tästä oluttölkistä tulee mieleen Lostissa olleen Dharma Initiativen pakkaukset.

Loimu 2010

Lignell & Piispasen Loimu vuosikertaglögi on taas täällä. Tälläkin kertaa keskityn vain pakkaukseen enkä niinkään sisältöön. Totta puhuen pullo on vielä korkkaamatta, joten en edes voisi kommentoida.

Tänä vuonna pullo on tummansininen viitaten mustikkaiseen makuun. Joulukuusigrafiikat yhdistettynä tuollaiseen syvään siniseen tuo hienosti mieleen talvisen pakkasillan. Fiilis on siis ainakin kohdillaan. Pullo istuu kahden edellisen vuoden designeihin mukavasti ja on siten linjassa. Olisin tosin kaivannut pientä uudistusta, mutta varsin oiva tämäkin ulkoasu on. Typografia on tuttu viime vuosilta ja ihan toimiva. Edelleen tosin tökkää silmään nuo numerot. On tietysti perusteltua laittaa ensimmäinen ja viimeinen vuosiluvun numero isompana, koska tuotteen nimen typografia on rakennettu samalla kaavalla. Nyt tosin nolla jää kakkosta pienemmäksi, koska yhtä suurina nollasta tulisi suhteessa liian iso ja hassun näköinen. Kapeammalla leikkauksella tai jopa käsin piirtäen nollan uudelleen suurempana olisi ehkä päästy parempaan lopputulokseen.

Nillityksestä ja typografiahifistelystä huolimatta pakkaus on ehdottomasti hieno ja näyttää hyvältä Alkon hyllyssä.

Pakkauksen desing: Trust Creative Society

If you jpg my pdf I will cmyk your fogra.

No niin. Huumori on ehtymätön luonnonvara, joten päätin tehdä itseäni huvittaakseni sarjan graafikoille suunnattuja t-paitoja. Ylläoleva lause on toimistollamme kaikkien huonojen graafikkojuttujen lomassa keksitty tokaisu. Lauseessahan ei ole tolkun hiventäkään, mutta graafikkohuumori kuten varmasti kaikki muukin ammattihuumori on hyvin sisäänpäin lämpiävää ja omituista.

Paria paitaa pitänee hieman selittää, jotta idea aukenee. Black Parkanon takana on tutkimus Parkanon synkkyydestä. Kunnassa nimittäin tapahtuu eniten ennenaikaisia kuolemia koko maassa, joten päätin joskus kevättalvella väsätä Parkanosta blackmetal-logon. Nyt tuli oiva tilaisuus käyttää tuota logoa johonkin oikeaan. Bläkkis Mamba grafiikka lähti työkaverin ajatuksesta soittaa Mamban biisejä bläky-versioina. Tein sitten Parkano-logon kanssa samaan syssyyn bläkkis Mambankin. Hihittelin itsekseni ajatukselle, että menen seuraavalle Pakkahuoneen heavykeikalle kuvaamaan tuo bläkkis Mamba-paita päällä 🙂

Duunipaita-kauppaan astut tästä.

Design: Stihl mainoskampanja

Kiitos vaan kolleegalle, joka vinkkasi tämän hienon kampanjan. Tosin esittely tapahtui toisen kampanjan yhteydessä eikä niinkään puhtaasti mainonnan hienouden vuoksi. Puhdistusaine Tolu nimittäin voitti Aamulehden Suksee-kilpailun samalla idealla. Tällaisia asioita huomaa ainoastaan mainosalan sisällä toimivat eivätkä kuluttajat usein näin suoriin lainauksiin törmää. Kysymys tietysti kuuluu voiko samaa ideaa käyttää ja jos voi niin miksi ja toisaalta että miksi ei?  Itse en ole vielä muodostanut mielipidettä.

Advertising Agency: Winsper, Boston, USA
Creative Director: Steve Bautista
Art Directors: Brian Fandetti, Mitch Lunsford
Copywriters: Steve Bautista, Chris Lee
Photographer: Ed James
Retouching: Act Two Um/Stuart Callow

The commercial titled Blower was done by Winsper advertising agency for STIHL company in USA. It was released in the April 2009. Business sector is Household maintenance & pet products.

Slovenian design

Olin Sloveniaan päästyäni erittäin hämmentynyt maan designin tasosta. Lähes kaikki arkipäiväisetkin tuotteet oli toteutettu ryhdikkäällä ja mielenkiintoisella typografialla puhumattakaan kulttuuriesitteistä ja maan omasta turismibrändin ulkoasusta. Lomasyistä esimerkit keskittyvät paljolti juomapakkauksiin 🙂