Toissa vuonna kolleegani kyseli, että olisiko kiinnostusta tehdä kansia bändille, jonka promokuvat hän ottaa. Olin tiedostanut Doom Unitin olemassa olon, kuullut nimen, nähnyt kuvia keikoilta, mutta en ollut kuullut mitään materiaalia bändiltä. Projekti lähti poikkeuksellisesti käyntiin juttelulla bändin kanssa. Kuuntelin mitä ajatuksia Japella ja Nahkalla kansista oli ja toiveena oli tehdä ennemmin vaaleat kuin tummat kannet, yksinkertaiset ja iskevät ja myös retrofiilistely miellytti. Näillä eväillä tein pari ehdotusta kanneksi. Toisessa muistaakseni oli yksinäinen puu sumuisessa maisemassa ja toisessa oli aihio, josta muotoutui lopullinen kansi.

Etsin kansiin tarantinomaista toisen maailmansodan pulp-henkeä dempatuilla väreillä, logon saksalaisella fraktuura fontilla ja yksinkertaisella meteoriittikuvituksella. Sijoitin biisilistan ja sloganin etukanteen korostamaan retrofiilistä. Levyn nimen leiskasin biisilistan viereen. Koska tässä vaiheessa ei vielä ollut nimeä tiedossa selailin sanoituksia ja poimin sieltä muutamia sopivia pätkiä. Cross The Line oli sopivan mittainen etukanteen ja ilmeisesti hyvä nimi koska bändikään ei sitä halunnut muuttaa Kannen meteoriittia jumpattiin muutamaan kertaan, jotta siitä saatiin halutun oloinen. Välillä kannessa oli jopa kokonainen retro sci-fihkö meteoriittisade. Päädyimme kuitenkin siihen, että yksi meteoriitti on parempi ratkaisu.

Etukannen jälkeen etenin sisäsivuille ja tein perinteisen kuvasivu-tekstisivu vaihtelun. Kovakontrastiset kuvat olivat hyvä lähtökohta taitolle ja ne sopivat retrohenkeen. Päätin, että teen simppelin typografian, mutta taitan biisien sanat hieman erilaisella tavalla kuin yleensä. Lyriikat ovat kolmessa vaakarivissä ja kolmessa palstassa. Levyn labelin koristelin kannen meteoriitilla siten, että sen pyrstö jatkuu bookletin takakanteen.

Värkästelin bändille myöhemmin myös taustalakanan, jonka visuaalisuus liittyy löyhästi kansitaiteeseen.