My new favourite Beer

Kyllä, löysin uuden lempioluen! Siihen on kaksi syytä: 1. Se on halpaa 2. Pakkauksessa on tyylikäs design. Kaupan omaksi merkiksi Euroshopperin pakkauksien design on hämmästyttävän freesi ja moderni. Samaan aikaan design on juuri sitä mitä sen pitääkin eli pakkauksista näkee että ne ovat kaupan bulkkituotteita ja halpoja, mutta silti pakkauksissa on linjakas typografia ja kaikissa piirretty kuvitusgrafiikka tuotteesta. Minusta on äärimmäisen hienoa, että nämä asiat ovat saatu yhdistettyä. Pirkan uudistettu tuotesarja Pirkka Parhaat on samoilla linjoilla, mutta Euroshopperin kautta linjan kahdella värillä totetutettu design vie voiton. Jollain tavalla tästä oluttölkistä tulee mieleen Lostissa olleen Dharma Initiativen pakkaukset.

Loimu 2010

Lignell & Piispasen Loimu vuosikertaglögi on taas täällä. Tälläkin kertaa keskityn vain pakkaukseen enkä niinkään sisältöön. Totta puhuen pullo on vielä korkkaamatta, joten en edes voisi kommentoida.

Tänä vuonna pullo on tummansininen viitaten mustikkaiseen makuun. Joulukuusigrafiikat yhdistettynä tuollaiseen syvään siniseen tuo hienosti mieleen talvisen pakkasillan. Fiilis on siis ainakin kohdillaan. Pullo istuu kahden edellisen vuoden designeihin mukavasti ja on siten linjassa. Olisin tosin kaivannut pientä uudistusta, mutta varsin oiva tämäkin ulkoasu on. Typografia on tuttu viime vuosilta ja ihan toimiva. Edelleen tosin tökkää silmään nuo numerot. On tietysti perusteltua laittaa ensimmäinen ja viimeinen vuosiluvun numero isompana, koska tuotteen nimen typografia on rakennettu samalla kaavalla. Nyt tosin nolla jää kakkosta pienemmäksi, koska yhtä suurina nollasta tulisi suhteessa liian iso ja hassun näköinen. Kapeammalla leikkauksella tai jopa käsin piirtäen nollan uudelleen suurempana olisi ehkä päästy parempaan lopputulokseen.

Nillityksestä ja typografiahifistelystä huolimatta pakkaus on ehdottomasti hieno ja näyttää hyvältä Alkon hyllyssä.

Pakkauksen desing: Trust Creative Society

If you jpg my pdf I will cmyk your fogra.

No niin. Huumori on ehtymätön luonnonvara, joten päätin tehdä itseäni huvittaakseni sarjan graafikoille suunnattuja t-paitoja. Ylläoleva lause on toimistollamme kaikkien huonojen graafikkojuttujen lomassa keksitty tokaisu. Lauseessahan ei ole tolkun hiventäkään, mutta graafikkohuumori kuten varmasti kaikki muukin ammattihuumori on hyvin sisäänpäin lämpiävää ja omituista.

Paria paitaa pitänee hieman selittää, jotta idea aukenee. Black Parkanon takana on tutkimus Parkanon synkkyydestä. Kunnassa nimittäin tapahtuu eniten ennenaikaisia kuolemia koko maassa, joten päätin joskus kevättalvella väsätä Parkanosta blackmetal-logon. Nyt tuli oiva tilaisuus käyttää tuota logoa johonkin oikeaan. Bläkkis Mamba grafiikka lähti työkaverin ajatuksesta soittaa Mamban biisejä bläky-versioina. Tein sitten Parkano-logon kanssa samaan syssyyn bläkkis Mambankin. Hihittelin itsekseni ajatukselle, että menen seuraavalle Pakkahuoneen heavykeikalle kuvaamaan tuo bläkkis Mamba-paita päällä 🙂

Duunipaita-kauppaan astut tästä.

Popgraphy uudistuu

Popgraphyn etusivu on tauolla siihen asti kunnes saan tehtyä uuden ulkoasun saitille. Galleria on voimissaan tästä huolimatta ja sinne pääsee osoitteella www.popgraphy.com/Gallery/main.php. Popgraphy uudistuu sekä ulkoasultaan, että rakenteeltaan blogimaisempaan suuntaan. Ilmoittelen jahka homma on valmis. Työt tosin haittaa harrastustoimintaa, mutta onneksi sentään keikoilla kerkeää käydä kuvaamassa. Ensi viikolla luvassa Katatonia ja Airbourne.

5 sankariani

Hanna antoi blogissaan haasteen mainita viisi sankaria joita ihailen ja joiden elämästä voisi ammentaa. Helpoiten tämä käy tietysti lukemalla elämäkertoja ja itse asiassa kyseinen kategoria onkin minulle yksi mieluisimmista kirjallisuuden lajeista. Tosin useimmat elämäkerrat ovat olleet muusikoiden tarinoita enkä minä soita kuin suutani ja sitäkin erittäin harvoin. Hyllystäni toki löytyy muitakin elämäkertoja kuten Leni Riefenstahlin elämäkerta,  Salvador Dalín Neron päiväkirja, Dalín vaimon Galan tarina pari Akseli Gallen-Kallela kirjaa, Helene Schjerfbeckin ajatuksia taiteesta ja elämästä, Van Goghin elämäkerta ja ja ja… Harmikseni  joudun toteamaan, että osa noista kirjoista on lojunut hyllyssä lukematta hyvin hyvin pitkään. Luen lähinnä lomamatkoilla, jolloin saatan ahmia useita kirjoja pienessä ajassa. Ehkä pitäisi matkustella enemmän? Niin ne sankarit

1. Oma vaarini

Hän oli oman elämänsä renessanssimies. Maalasi, veisti, soitti, korjasi itse useimmat laitteet. Näin graafisen suunnittelijan näkökulmasta vaarin hienoimpia ominaisuuksia oli tekstaaminen perinteisellä tavalla ja kirjainten piirtäminen käsin. Ehkä jopa tiedostamattaan hän oli hyvin kiinnostunut typografiasta. Vaari valmisti paperista ja nahkasta uskomattoman hienoja onnitteluadresseja, joita päätyi aina valtionpäämiehiä myöden ympäri maailmaa. Hän teki itse metallista stanssit, joilla pakotti nahkaan koristekuvioita ja sen jälkeen jatkoi maalamalla ja tekstaamalla suoraan nahalle. Lopputulos jotain uskomattoman hienoa. Vaari oli myös etevä öljyvärimaalari sekä haitaristi ja tekniikan miehenä kehittikin haitarin teknisiä ominaisuuksia eteenpäin. Vaari myös keksi nykyiset in-line rullaluistimet, muttei valitettavasti pystynyt pitämään patenttia itsellään. Vaarille oli kova paikka kun hän huomasi, että käsien motoriikka ei enää toiminutkaan kuten hän olisi halunnut ja joutui luopumaan taiteen tekemisestä. Hieno ele itselleni oli se kun vaari lahjoitti öljyvärinsä minulle. Harmittavan vähän tosin on tullut maalattua viime vuosina. Vaarin töissä toistui luontoaiheet niin maalauksissa kuin graafisemmisakin töissä. Kesämökkimme puusto inspiroi häntä ja vaahteranlehdet toistuivat töissä usein. Vaarin muistolle toisen käteni tatuoinnissa on tuulessa lentäviä syksyisiä vaahteranlehtiä. Vaari oli vaatimaton, omaperäinen ja omapäinen mies, mutta kaikille ystävällinen. Vaarista ei ymmärrettävästi ole kirjoitettu kirjaa, mutta täytyy sanoa, että hänen elämästään saisi kyllä koskettavan ja koomisen tarinakokoelman! Ai niin, vaari oli surkea valokuvaaja, joten sitä lahjaa en ole perinyt häneltä 🙂

2. David Carson

Yhdeksänkymmentäluvun puolen välin paikkeilla törmäsin kaupan lehtihyllyllä Ray Guniin. Kyseinen julkaisu jotenkin avasi silmiä typografialle ja sille, että lehdet ja muut painotuotteet voivat olla näyttäviä ja kokeellisia. Tuohon aikaan aloittelin suunnittelijan uraani ja toki kokeilin typografian rajoja Carsonin vaikutuksesta kuten niin monet muutkin nuoret suunnittelijat. Carsonista ei taida olla elämäkertaa kirjoitettuna, mutta hän on julkaissut useita taidekirjoja joita kannattaa tutkia. www.thedavidcarsonproject.com/

3. Akseli Gallen-Kallela

Heti kärkeen täytty todeta, että arvostan Gallen-Kallelaa ainoastaan taiteilijana en yksityishenkilönä. Akseli oli äärioikeistolainen urpo enkä sellaista voi hyväksyä, mutta taiteilijana hän oli uskomaton. Gallen-Kallela kuvasi suomalaisuutta tavalla, jota aiemmin ei oltu nähty. Hän yhdisti hienosti kansallisromanttisen graafisuuden maalaukseen ja rikkoi luovalla tavalla perinteitä. Arvostan häntä myös Kalevalan kuvittajana. Koru-Kalevalan puupiirrokset ovat inspiroineet minua hyvin pitkään ja pidän niitä jonkinlaisina suomalaisten heimokuvituksina. Pari niistä onkin tatuoituna selkääni juuri tuosta syystä. Akseli Gallen-Kallelasta on kirjoitettu useita kirjoja. Löydätte niitä varmasti jos aihe kiinnostaa.

4. David Bowie

Bowie ei ehkä ole malliesimerkki henkilöstä jonka elämästä pitäis ottaa mallia. Mies ei nimittäin omien sanojensa mukaan muista 70-luvusta juuri mitään. Bowiessa minua kiehtoo sama asia kuten kahdessa aiemmassakin sankarissa, nimittäin oman tiensä kulkeminen ja taiteen tekeminen omalla tavalla. Musiikin luomat tunnelmat inspiroivat minua ja kanavoin ne omaan tekemiseeni. Bowie on ollut minulle tärkeä artisti hyvin hyvin pitkään vaikka välillä tuntuukin unohtuvan kaiken uuden musiikin  jalkoihin. Hänen kameleonttimainen muuntautumisensa ja vaikutteiden käyttäminen omassa luomisessaan on kiehtovaa. Huomaan omassa työssäni ja luomisessani toimivan samalla tavoin. Suodatan visuaalisia ärsykkeitä oman filtterini läpi uusiksi kokonaisuuksiksi. Bowie´a olisi muuten erittäin mahtavaa kuvata joskus.

5. Salvador Dalí

Iso D. Yksi ensimmäisistä taiteilijoista josta kiinnostuin. Samalla koko surrealistisesta liikkeestä. Huomaan usein piirtäväni orgaanisia surrealistisia muotoja. Ne tulevat jotenkin luontaisesti. Dalín vainoharhaisessa maailmassa on jotain perin kiehtovaa. Nuorempana ostin kahdenlaisia taidekirjoja, nimittäin fantasiataidetta ja Dalía. Molemmissa on jollain tavalla hyvin paljon samaa. Valon käyttöön on vaikuttanut vahvasti renessanssi ajan taide ja Hollannin kulta-aika. Dalí ihali Veermeeriä ja De Chiricoa juurikin valonkäytöstä ja sen huomaa. Jostain syystä aina luulin, että Dalín työt ovat suurikokoisia, mutta kerran tarkasteltuani kirjoista teostietoja huomasin suurimman osan olevan vain vähän A4:ää suurempia. Toki hän maalasi suurempiakin töitä, mutta vain muutaman vuodessa. Neron päiväkirjaa vois suositella luettavaksi kuten myös Galan elämäkertaa. Jälkimmäisestä saa mukavasti vähän perspektiiviä Salvadorin omiin teksteihin.

Bubbling under

  • Helene Schjerfbeck
  • Frank Frazetta
  • Markus Copper

Keitä ovat sinun sankarisi?