Bassotaiteilija Kangasmäki kerran ja rumputaiteilija Velin kaksi kertaa.

Keliltään epävakaisen lauantain aloitti Suburban Tribe. Olin vähällä jättää Subbarit kuvaamatta ja saapua vasta myöhemmin, mutta näin jälkikäteen olisi harmittanut suunnattomasti sekä kuvauksen että musiikin kannalta. Ville Tuomi tervehti kuvaajat roiskimalla oluenjämät pullosta lähimpien kuvaajien päälle. Tosin tämä taisi olla työtapaturma eikä niinkään tahallinen veto. No eipä siinä, Villelle kiitos, koska sain tempauksesta erittäin hienon kuvan Keikan aikana pilkahteli jopa aurinko ja totesin kuvaajakolleegoille Subbareiden olevan mitä mainioin festariorkesteri. Pikkulavan ensimmäisenä bändinä oli Doom Unit. Muutamaan kertaan bändin kuvanneena tiesin mitä odottaa, joten ehkä olisi pitänyt lähteä liikenteeseen vahvemmalla kokeellisella otteella. Grave Diggerin astuessa lavalle alkoi myös sade. Tosin olin jälleen ainoastaan tyytyväinen sateesta kun näin saksalaisten kosketinsoittajan. Noin muuten teutoonit olivat melko perussankariheavyorkesteri.

Peer Güntin Timo Nikillä oli keikan alkaessa suuria ongelmia kitaransa langattoman lähettimen kanssa ja se tietysti vaikutti myös alkukeikan rentouteen. Uskoisin, että Güntista saisi klubiolosuhteissa roheempaa matskua kuin päivänvalolla festareilla. Lavalle tuutattu runsas savu onneksi vähän pelasti ja sain taustoista kohtuullisen kivoja. Savu yhdistettynä tuulessa liehuvaan tukkaan sai aikaan päässäni kuvan tundralla vaeltavasta miehestä ja käsittelin kuvat tietoisesti kylmiksi lähes pakkasen puremiksi. Stam1nasta tiesin etukäteen, että Kaikalla on uusi kustomibasso ja että siitä pitää ehdottomasti saada kuva. Parastahan tässä oli se, että muu bändi ei tiennyt muuta kuin että uusi basso on tulossa. Olisin halunnut olla näkemässä Kaken naaman kun Kaikka on esitellyt uuden soittimensa Stam1naa oli lavan korkeudesta johtuen hankalaa kuvata ja siksi odottelenkin Tammerfestin Stam1na-keikkaa innolla. Poisonblackin keikasta edelliseltä vuodelta ei jäänyt oikein mitään mieleen eikä juuri hyvää kuvamateriaaliakaan. Tänä vuonna bändi oli pikkulavalla ja ehkä pienemmät puitteet ovat suotuisammat bändille, koska kuvauskin tuntui sujuvan paremmin. Ne pari kertaa kun olen Amorphista kuvannut ei ole tarvinnut pohtia mahtaako tulla hyviä tilanteita. Tomi Joutsen on sekä mahtava laulaja että loistava esiintyjä. Rastojen heittelystä toki saa näyttäviä kuvia, mutta Joutsenella on paljon muutakin annettavaa hyville kuville. Kuvissa oli sateen lisäksi jotenkin syvä fiilis, joten käsittelin kuvat sillä ajatuksella, että bändi esiintyisi veden alla valon siivilöityessä pinnalta syvyyksiin. Lavan trussirakenteet luovat tunnelman uponneesta militantista rakenteesta ja Joutsenen kustomina tehty mikki tukee tarinaa.

Päivän ja koko festivaalin pommin pudotti Hail!. Keikka oli kuvaajaurani ainoa, jossa olen tuntenut jonkinlaista fanipoika fiilistä. Sepultura on ollut suosikkibändien listalla teini-iästä lähtien ja Andreas Kisserin kuvaaminen oli osaltani yhtä hymyä. Joskin oli koko loppukeikkakin ensimmäisen kolmen biisin jälkeen jotka kuvata sai. Bändi pyyhki lattiaa kaikilla muilla viikonlopun orkestereilla. Siksipä olikin keikan päätyttyä aavistuksen pettymys siirtyä kuvaamaan Sonata Arcticaa vaikka show’ssa olikin pyroja ja pauketta.

Festarin koko kuvasetti on tarjolla Popgraphyssä.