Anvil kitaristi-laulaja Steve "Lips" Kudlow ja tyylikäs monitorimiksaaja Granqvist.

Perjantain päälavan avasi brittiläinen Glamour of the Kill, jonka Janne Joutsenniemi juonsi lavalle saatesanoin “tyttöjen metallia”. Sitäpä se sitten olikin. Tyylipuhtaan tylsää nuorten miesten metalcorea. Tosin uhoa ei pojilta puuttunut. “We will drink your booze, fuck your women and smoke your drugs” aiheutti ansaittua hymähtelyä kuvaajapitissä. Kuvauksellisesti bändi oli ihan yhtä mielenkiintoinen kuin virkaveljensä Bullet for My Valentine. Karismaa tältä bändiltä puuttui ja roimasti, eikä seuraavana pikkulavalla veivannut Whitechapelkaan hirveästi tilannetta korjannut. Plussaa siitä, että Whitechapel sai aikaan pienen circle pitin. Bändin synkän möyrinnän kontrastiksi käsittelin kuvat iloisen korostetun värikkäiksi.

Sitten alkoikin sade. Tosin olin ainoastaan tyytyväinen sateen ja Death Angelin yhdistelmään, koska tiesin, että kuvaan saisi hienoa tunnelmaa piiskaavasta sateesta. Niin tapahtuikin. Linssiin kertyi hetkessä pisaroita, jotka muodostivat yhdessä lavavalojen kanssa satunnaisia vääristymiä ja heijastuksia kuviin. Myös suora sade näkyy kuvissa. Myös August Burns Redin kuviin tuli vettä ja reippaasti. Pikkulavan katolta putosi vesi suoraan lavan edessä olleille subeille ja siitä roiskui linssille. Bändinä ABR oli samantyylinen kuin Whitechapel. Nuoria nörtinoloisia synkkiä lunastajia soittamassa vakavaa musiikkia. Jos olin Death Angelin kohdalla tyytyväinen sateesta niin viimeistään tässä vaiheessa sade alkoi syömään miestä vaikka päivä oli vasta puolessa.

Vaikka satoikin niin pientä optimismia musiikkiin toi Tarot. Onnistuin saamaan muutaman oikein mojovan potretin etenkin Hietalan veljeksistä. Parissa kuvassa on ehkä jotain Corbijnmaista, jos nyt edes voin samassa lauseessa mainita itseottamani kuvan ja mestarin nimen. Täytyy sanoa, että olen jo tovin odottanut että pääsen kuvaamaan Tarotia ja olen erittäin tyytyväinen ensimmäisen ja toivottavasti ei viimeisen yhteisen keikkamme lopputulokseen. Päälavalta pikkulavalle siirryttäessä sade ei ollut tauonnut, mutta siitä huolimatta lavan eteen oli kokoontunut hyvissä ajoin suuri joukko odottamaan Anvilin keikkaa. Tämä unohduksesta dokumenttielokuvan voimin noussut kanadalaisorkesteri oli vilpittömän onnellinen esiintymisestään Suomessa sateesta huolimatta. Trio ruhjoi surkealla soudilla, mutta sitäkin paremmalla menolla. Lipsistä ja Glenn Fivestä sai helposti ilmeikkäitä kuvia ja kolme biisiä hujahti hetkessä.

Anvil jäikin perjantain viimeiseksi kuvatuksi bändiksi sillä synkkyyden kruunaamaton kuningas Danzig ei antanut kuvata itseään. Syytä voi vaan arvailla, mutta se kertonee jotain, että herran viimeisimmät promokuvat ovat jostain vuosituhannen alkuvuosilta. Hankalan miehen maineessa oleva Danzig odotutti yleisöä kolmevarttia aikataulusta myöhässä. Myöhemmin selvisi syykin odottelulle ja veikkaan, että kannattaa lukaista seuraava Rumba. Torstaihin verrattuna päivä oli sään puolesta yhtä helvettiä, mutta kuvauksellisesti paljon parempi. Tulipahan testattua huolella kameran sääsuojaus.

Festarin koko kuvasetti on tarjolla Popgraphyssä.