Sauna Open Air 2010 perjantai

Anvil kitaristi-laulaja Steve "Lips" Kudlow ja tyylikäs monitorimiksaaja Granqvist.

Perjantain päälavan avasi brittiläinen Glamour of the Kill, jonka Janne Joutsenniemi juonsi lavalle saatesanoin ”tyttöjen metallia”. Sitäpä se sitten olikin. Tyylipuhtaan tylsää nuorten miesten metalcorea. Tosin uhoa ei pojilta puuttunut. ”We will drink your booze, fuck your women and smoke your drugs” aiheutti ansaittua hymähtelyä kuvaajapitissä. Kuvauksellisesti bändi oli ihan yhtä mielenkiintoinen kuin virkaveljensä Bullet for My Valentine. Karismaa tältä bändiltä puuttui ja roimasti, eikä seuraavana pikkulavalla veivannut Whitechapelkaan hirveästi tilannetta korjannut. Plussaa siitä, että Whitechapel sai aikaan pienen circle pitin. Bändin synkän möyrinnän kontrastiksi käsittelin kuvat iloisen korostetun värikkäiksi.

Sitten alkoikin sade. Tosin olin ainoastaan tyytyväinen sateen ja Death Angelin yhdistelmään, koska tiesin, että kuvaan saisi hienoa tunnelmaa piiskaavasta sateesta. Niin tapahtuikin. Linssiin kertyi hetkessä pisaroita, jotka muodostivat yhdessä lavavalojen kanssa satunnaisia vääristymiä ja heijastuksia kuviin. Myös suora sade näkyy kuvissa. Myös August Burns Redin kuviin tuli vettä ja reippaasti. Pikkulavan katolta putosi vesi suoraan lavan edessä olleille subeille ja siitä roiskui linssille. Bändinä ABR oli samantyylinen kuin Whitechapel. Nuoria nörtinoloisia synkkiä lunastajia soittamassa vakavaa musiikkia. Jos olin Death Angelin kohdalla tyytyväinen sateesta niin viimeistään tässä vaiheessa sade alkoi syömään miestä vaikka päivä oli vasta puolessa.

Vaikka satoikin niin pientä optimismia musiikkiin toi Tarot. Onnistuin saamaan muutaman oikein mojovan potretin etenkin Hietalan veljeksistä. Parissa kuvassa on ehkä jotain Corbijnmaista, jos nyt edes voin samassa lauseessa mainita itseottamani kuvan ja mestarin nimen. Täytyy sanoa, että olen jo tovin odottanut että pääsen kuvaamaan Tarotia ja olen erittäin tyytyväinen ensimmäisen ja toivottavasti ei viimeisen yhteisen keikkamme lopputulokseen. Päälavalta pikkulavalle siirryttäessä sade ei ollut tauonnut, mutta siitä huolimatta lavan eteen oli kokoontunut hyvissä ajoin suuri joukko odottamaan Anvilin keikkaa. Tämä unohduksesta dokumenttielokuvan voimin noussut kanadalaisorkesteri oli vilpittömän onnellinen esiintymisestään Suomessa sateesta huolimatta. Trio ruhjoi surkealla soudilla, mutta sitäkin paremmalla menolla. Lipsistä ja Glenn Fivestä sai helposti ilmeikkäitä kuvia ja kolme biisiä hujahti hetkessä.

Anvil jäikin perjantain viimeiseksi kuvatuksi bändiksi sillä synkkyyden kruunaamaton kuningas Danzig ei antanut kuvata itseään. Syytä voi vaan arvailla, mutta se kertonee jotain, että herran viimeisimmät promokuvat ovat jostain vuosituhannen alkuvuosilta. Hankalan miehen maineessa oleva Danzig odotutti yleisöä kolmevarttia aikataulusta myöhässä. Myöhemmin selvisi syykin odottelulle ja veikkaan, että kannattaa lukaista seuraava Rumba. Torstaihin verrattuna päivä oli sään puolesta yhtä helvettiä, mutta kuvauksellisesti paljon parempi. Tulipahan testattua huolella kameran sääsuojaus.

Festarin koko kuvasetti on tarjolla Popgraphyssä.

Sauna Open Air 2010 torstai

Steel Pantherin basistien basisti Lexxi Foxxx

Sauna Open Air järjestettiin tänä vuonna seitsemättä kertaa. Festarin ensimmäinen päivä oli sään puolesta mitä mainioin. Aurinko paistoi mikä ei tietysti Helsingin vampyyrien kannalta ollut otollisinta, mutta eivätpä toisaalta hävinneet savuna ilmaankaan. Koin festarin avanneen The 69 Eyesin kohdalla pienehkön pettymyksen, koska odotin edellisen klubikuvauksen jälkeen mielenkiintoista kuvattavaa, mutta en jotenkin onnistunut pääsemään fiilikseen. Ehkä vähäinen yleisömäärä juuri porttien auettua ei innostanut bändiä riehakkaampaan vetoon. Kuvasadosta tuli omilla standardeilla mitattuna perusmateriaalia ja ässäkuvat jäivät saamatta. Tämän bändin osalta killeriruutu jäi siis vielä odotuttamaan itseään.

Päivän toisena orkestarina oli Insomnium. Tästä keikasta kuvauksellisesti jäi melko neutraali fiilis. Ei hyvä, muttei huonokaan. Ihan jees. Joskus sellaisiltakin keikoilta tulee hyviä ruutuja, mutta yleensä tuota perusmateriaalia. Steel Panther toi lohtua päivään parin tasapaksun aktin jälkeen. Bändi oli helppo kuvattava jo senkin vuoksi, että koko orkesterin olemassa olo perustuu poseeraamiseen ja älyttömältä näyttämiseen. Tietysti sen hulluttelun ytimen kaivaminen on kuvaajan tehtävä. Pintapuolisia kuvia on helpompi ottaa. Päivän yllättäjä minulle oli norjalainen Audrey Horne. En ollut kuullut bändistä saati sitten musiikkia. Minkäänlaisia odotuksia ei siis ollut. Laulaja osoittautui Halo tattoostudion Tompan ja Billy Talentin laulajan ristisiitokseksi. Ulkonäkö siis ensimmäiseltä ja ääni jälkimmäiseltä. Laulaja tarjoili hyviä kuvakulmia poseeraamalla auliisti lavan etureunassa. Yhdestä tällaisesta hetkestä sain kaiken irti tällä kuvalla ja tässä kuvaajakolleegani Tomi Palsan kuva kuinka kyseinen kuva otettiin.

Illan pääakti eli KISS jäi osaltani kuvaamatta sillä arpa ei osunut kuvaaja-arvonnassa kohdalleni. Toisaalta en olisi voinut sopimuksen vuoksi edes laittaa kuvia näytille, joten harmitus ei ollut suuri. Alla silti yksi Hipstamatic/Swankolab-kuva.

Festarin koko kuvasetti on tarjolla Popgraphyssä.