Jonne ja innokas yleisö

Tälle keikalle innokkaimmat eturivin mimmit olivat jonottaneet Pakkahuoneen ulkopuolella 27 tuntia. Se on melko paljon siihen nähden että tuolloin ei ollut todellakaan lämmin keli. Tapahtuman ikäprofiili oli jakautunut teineistä keski-ikäisiin, joten voi kai sanoa, että pääosin Negativea katsomaan tullut yleisö on  hyvin heterogeenistä. Julkkisbongauksen kohteeksi joutuivat Pate Mustajärvi ja Asko Kallonen. Jälkimmäinen oli tullut varmasti tarkistamaan talliinsa siirtyneen bändin livekunnon. Illan kuitenkin avasi nuorin Liimatainen yhtyeineen eli Flinch. Tällaiset nuorten miesten rock-orkesterit ovat mukavaa kuvattavaa. Jannut näyttävät juuri siltä miltä pitääkin eli rokkenrollilta, he juoksentelevat ympäri lavaa kuin sähköjänikset ja aina välillä pysähtyvät poseeraamaan dramaattisesti mikkiständin kanssa. Sopivasti actionia, että saa vauhdikkaita kuvia ja sopivasti paikallaan postailua.

Oikeastaan kaikki illan bändit putoavat tähän kategoriaan, mutta vaikka Negative on Negative, niin illan pommin minulle pudotti The Winyls niin musiikillisesti kuin kuvauksellisestikin. Bändin monokromaattiset asut toivat mieleen Kellopeli appelsiinin ja musiikki oli jännittävä yhdistelmä The Valkyriansia, The Hivesiä ja ehkä jopa The Arkia. Soppa oli täydellinen kun solistikin oli lavakarismaltaan Howlin Pelle Ahlmqvistin ja Liam Gallagherin äpärälapsi. Jo kolmen ensimmäisen biisin aikana pohdin kuvatessani, että äänite täytyy ensi tilassa hankkia. Tälläkin keikalla oli catwalkin pätkä kuten Kamelotin keikalla, mutta tämä oli muun lavan kanssa yhtä korkea ja se oli huomattavasti lähempänä paineaitaa, joten liikkuminen sen ohitse oli hieman hankalaa. The Winylsin laulaja käytti catwalkia hyväkseen ja kävi aivan lavan reunalla fiilistelemässä yleisöä. Harmittelin kolmen biisin rajoitusta, mutta onneksi se riitti muutamaan hyvää kuvaan. Tammerfestissä onneksi näen tämän bändin uudelleen, mutta harmikseni en klubiolosuhteissa vaan ulkolavalla. Keikan jälkeen kiittelin laulajaa kaikin puolin hyvästä keikasta ja hän vaikutti varauksettoman iloiselta palautteestani.  Negativea odotellessani latailinkin iTunesista iPhoneen uutukaisen The Winyls äänitteen, jotta kotimatkalla olisi uutta hyvää kuuneltavaa. Kyllä uusi mobiiliteknologia on sitten hienoa

Ennen Negativea juttelin bändille valot suunnitelleen Mika Yli-jyrän kanssa. Hän on yksi maamme parhaimmista valosuunnittelijoista eikä hänen suunnittelemissaan valoissa tarvitse valokuvaajankaan tuskailla tuleeko tarpeeksi valoa kasvoihin vai ei. Samalla kuulin että kannattaa olla kärppänä keikan keskivaiheilla kun lavalle tulee Jonnen kanssa duetoimaan Katri-Helena. Niin siis tällä kertaa minulla oli, harvinaista kyllä,  kuvauslupa koko keikalle eikä tarvinnut paahtaa kolmessa biisissä kuvamatskuja kasaan. Koko keikan kuvaaminen kyllä tuotti tulosta sillä sen verran hyviä ruutuja mukaan mahtui. Bändistä huomaa, että keikkoja on tehty paljon ja esiintymisrutiinia on. Yritin metsästää jälleen Jonnesta vedenpurskautuskuvaa, mutta en siinä onnistunut. Sen sijaan muutaman muun mainion actionkuvan sain. Koko keikan kuvaaminen käy ihan hyvin urheilusta sillä olin aivan hiessä kaikesta kyyristelystä ja ihmeellisissä asennoissa jumittamisesta. Polvetikin kärsivät hieman kun yritin päästä edes jotenkin siedettävään asentoon kuvatakseni Jonnen ja Katri-Helenan duettoa catwalkin päästä nojaten samalla paineaitaan. Luova työ vaatii hieman kärsimystä, jotta pääsee hyvään lopputulokseen.

Kuvat illan bändeistä Popgraphyssä.