Roy Khan ja yleisö

Kamelotin keikasta on jo hyvä tovi ja pääsen vasta nyt jakamaan kanssanne tämänkin keikkakokemuksen. Kamelotilla oli kiertueellaan kaksi pohjoismaalaista lämppäribändiä, nimittäin tanskalainen Amarathe ja norjalais-saksalainen Leaves´ Eyes. Myöhästyin biisin verran Amaranthen keikan alusta, mutta onneksi kaksi biisiä riitti muutaman hyvän ruudun saamiseksi. Hommaa helpotti se, että olin ainoa kuvaaja ja pystyin liikkumaan esteettä turva-alueella. Bändissä oli kolme laulajaa, kaksi jannua ja yksi mimmi. Harvinainen kokoonpano sinänsä, mutta tämän johdosta lavanreunus oli kokoajan täynnä porukkaa ja kuvattavaa riitti. Toisena lämppärinä oli Leaves´ Eyes jonka nimi juontuu laulaja Liv Kristinestä. Bändiä ei voi olla vertaamatta Tarja Turusen aikaiseen Nightwishiin. Sen verran voimakas tuo Liv Kristinen oopperamainen laulu ja teatraalinen lavapresenssi on. Tähän kun vielä lisätään Alexander Krullin murina niin yhteys on ilmiselvä. Noh ehkäpä juuri näistä syistä bändiä oli kiva kuvata koska visuaalista silmäkarkkia oli tarjolla. Perinteiset nurinat valoista tietysti tähän kohtaan, mutta siitä huolimatta tästäkin keikasta jäi päälimmäiseksi hyvä fiilis. Tätäkin bändiä sain kuvata ihan itsekseni. Päättelin, että kolleegat olivat käyneet jo Helsingissä ampumassa kuvat. Hyvä sinänsä, enemmän tilaa minulle

Kamelotin astelessa estradille lavalla oli lämppäribändejä enemmän tilaa ja avaruutta. Koko illan lavan edessä oli ollut pieni catwalkin pätkä, mutta kumpikaan lämppäribändeistä ei sitä käyttänyt. Pohdin itsekseni, että heitä oli kenties kielletty käyttämästä sitä, jotta pääaktin teho ei vähene. Minulla oli ennen tätä yksi kokemus Kamelotin kuvaamisesta edellis vuoden Sauna Open Airista. Tiesin, että laulaja Roy Khan viettää paljon aikaa lavan etureunalla kyyristellen ja olinkin hyvin tyytyväinen catwalkista. Se nimittäin tiesi sitä, että laulaja olisi hyvin läheltä kuvattavissa ja vieläpä yleisön kanssa. Keikan edetessä miinuspuoleksi osoittautui mikäpäs muu kuin valaistus. Catwalkille tuli hyvin vähän etuvaloa ja melkeimpä ainoa valaistus tuli  alhaalta raiserin verkkokannen läpi. Sekin tietty oli vihreää ja punaista led-valoa. Olosuhteet siis olivat yhtäältä erittäin mainiot ja toisaalta erittäin surkeat. Catwalkin ja paineaidan välissä ei ollut kovinkaan paljoa tilaa, mutta onneksi meitä oli vain kolme kuvaajaa, joten kaikki pääsivät hyviin paikkoihin kuvaamaan. Roy Khan on kuvauksellinen esiintyjä ja hän varastaa huomion kaikilta muilta lavalla olevilta. Onneksi kitaristit kävivät myös pyörähtämässä ulokkeella ja heitäkin pääsi kuvaamaan.

Kaiken kaikkiaan reissusta jäi kuvauksen kannalta kiva fiilis ja taskuun muutama hyvä ruutu sinfonista metallia. Kuvat Popgraphyssä.