Onko brändi olemassa ilman mainontaa ja pakkausdesignia?

Australia aikoo kieltää vuoden 2012 alusta kaikki brändien tunnusmerkit tupakkarasioista. Kielto koskee siis logoja, värejä, kuvituksia, kirjasimia ja sloganeita. Pakkauksissa säilyy varoitustekstit, mutta muu informaatio kuten tupakkamerkki ladotaan yhtenäisellä tekstityypillä kaikkien tupakkamerkkien rasioihin. Ymmärrettävästi tupakkayhtiöt ovat ratkaisusta raivoissaan ja ilmeisesti oikeusjuttuja olisi tulossa Australian hallitusta vastaan. Ymmärrän tupakkayhtiöiden kannan, koska päätöksellä rajoitetaan tavaramerkkejä entisestään rajulla kädellä. Australiassa kuten Suomessakin tupakkamainonta on ollut jo vuosia kiellettyä niin printti- kuin televisiomainonnassakin. Tupakointiin en sen kummemmin ota kantaa, mutta ilmeisesti Australia kuten Suomikin tähtää väestön tupakoinnin vähentämiseen. Suomi on ajamassa maailman tiukinta tupakkalakia, joka tähtää siihen, että maa olisi savuton vuoteen 2040 mennessä. Australia sen sijaan tähtää siihen että tupakoijia on väestöstä vain 10% vuoteen 2018 mennessä. Mielenkiintoista nähdä lähdetäänkö Suomessa Australian malliin ja riisutaan pakkaukset tunnusmerkeistä. Valitusta siitä varmasti nousisi täälläkin yhtiöiden puolesta. Toisaalta Suomen tupakkalakiehdotuksessa ollaan ajamassa kauppoihin, kioskeihin ja huoltamoille tupakkatuotteiden esilläpitokieltoa, joten pakkauksilla ei varsinaisesti silloin olisi edes merkitystä.

Mainonnan vinkkelistä ratkaisu tuo mieleen Sao Paulon katumainoskiellon. Vuonna 2006 kaupungin pormestari Gilberto Kassab putsasi katukuvan kaikista mainostauluista, julisteista, flyereistä, bussimainonnasta, kaikesta. Suomesta käsin on hankala käsittää, että ulkomainonta saattaa yksinkertaisesti lähteä lapasesta. Täällä valvotaan julkisivuja haukankatseella ja jokaiseen valomainokseen tarvitaan kaupunkikuva-arkkitehdin lupa. Hong Kongissa käyneenä tavallaan kyllä ymmärrän, että ulkomainonta saattaa alkaa ahdistaa kovalla kädellä. Siellä ei ole minkäänlaista holttia valomainosten määrässä eikä siten oikeastaan mikään erotu valomassasta. Mong Kokin pääkatu on yhtä valomerta, jossa eri elektroniikkamerkkien kyltit kirkuvat kilpaa.

Linkkejä aiheeseen: The Australian, Iltasanomat, Iltalehti, New York Times, BBC

Dollar ReDe$ign

Törmäsin surffaillessani leikkimieliseen Dollar ReDe$ign-kisaan, jossa etsitään Amerikan dollarille uutta ilmettä. Mukaan mahtui paljon huumoriehdotelmia aina Barbie-dollarista lasten piirroksiin, mutta joukkoon osui kuitenkin kaksi mielestäni hyvää ehdotelmaa, jotka voisivat todellisuudessakin olla potentiaalisia vaihtoehtoja rahauudistuksen ollessa ajankohtainen. Nimittäin designerit Michael Tyznik ja Aram Asarian olivat tehneet hienoa työtä ja ottaneet haasteen tosissaan. Molempien ehdotuksessa on säästetty vihreähkö väri, josta olen samaa mieltä Michael Tyznikin kanssa, että se on niin ikoninen elementti amerikkalaisessa rahassa, että se pitää säilyttää. Asarianin ehdotuksessa väri ei ehkä ole niin lähellä nykyistä dollarin sävyä, mutta sama arvokas fiilis silti rahassa säilyy. Tässä miesten ehdotelmat ja saatesanat töilleen.

Michael Tyznik

“Here are the main ideas in this design: Money and the color green are inextricably intertwined in American culture. I think it’d be a mistake to remove green as the primary color. Instead, each bill has a brightly-colored holographic strip embedded into it which contains the denomination. The width of this strip also changes with the denomination. This introduces an element which makes each bill extremely easy to identify. There is also braille denoting the bills’ denomination on the holographic strip.

The idea of presidents being on money is also intrinsic in American money, and I don’t think that should change. One thing I definitely don’t want is the government deciding what cultural figures or movements are the most important or ”American.” Instead, I think the most important politicians should be on money. For the same reason, I  put government institutions on the bills, representing each of the branches of government.

In addition, I think one of the most important things about America is our Bill of Rights. I think it is probably the most important information any citizen can have, and for that reason, it is printed on the back of the bills. It is sometimes thought the amendments are listed in order of importance, so it makes sense to have the first ones on the most common bills and the last ones on the less common bills.

Lastly, I changed the denominations of the bills. I think we need to get rid of the penny, because they’ve gotten to the point that they’re more expensive to produce than they’re worth. Instead, the coins would be 5¢, 10¢, 25¢, 50¢, $1, and $2. The coins can keep their current design, and the $2 would be slightly thicker and larger than the $1, with a shape similar to the UK 50p coin. I’ve added a $200 bill because the $500 is entirely impractical, but the 200 € banknote is in general circulation and I think a $200 could be useful.”

Aram Asarian

”Why re-design the paper currency? The existing currency is wonderful: the color, the size, the smell, the history. The proposed new design enhances visual accessibility to a wide array of people including the visually impaired, by incorporating embossed braille into the design. There is a clear visual hierarchy in which the value of each bill is the main focal point, making it easier to distinguish bills from one another. The new design celebrates the existing paper currency by including historic iconography, while creating a fresh modern design that continues the timeless green.”
Aram Asarian is a graphic designer based in Washington, DC.

Kuuntelussa

Kotimainen Pressure Points yllätti minut täysin käsittämättömän kovalla debyyttialbumillaan. Vaikea uskoa miten näin täysipainoinen ja hiottu albumi on vasta bändin ensimmäinen. Levyarvosteluissa useasti mainitaan yhtäläisyys Opethiin, mikä toisaalta on ymmärrettävää progressiivista metallia soittavalta yhtyeeltä. Bändillä on kuitenkin oma juttunsa, jonka se tekee äärimmäisen hyvin. Hienoja melodioita ja mahtavaa laulua! Toivottavasti osun joskus keikalle näiden kanssa samaan aikaan kamerani kanssa.

Osta oma albumisi:  iTunes, Firebox, Levykauppa Äx

KHOMA: A FINAL STORM

Toinen kuuntelussa oleva albumi on ruotsalaisen Khoman A Final Storm. Pidin edellisestä 2007 julkaistusta Second Wavesta sen verran paljon, että olin hyvin innoissani kun kuulin, että kolmatta albumia aletaan äänittämään. Siitä lähtien seurasin innokkaasti Khoman Twitteriä levyn edistymisestä. Hienoa fiilistelymetallia Ruotsista!

Osta oma albumisi: iTunes, Levykauppa Äx

IN MOURNING: MONOLITH

Kolmas viime aikoina soitossa olleista albumeista on niin ikään sekä yllätyslöytö että ruotsalainen metallialbumi. Tästä bändistä en tiedä paljoa, mutta uusin levy on mahtipaketti melodioita ja kitaravalleja.

Osta oma albumisi: iTunes, Levykauppa Äx

Kauhua työpöydälle

Saksalaiselle NBC Universalin rikos- ja kauhukavana 13th Streetille on saksalainen Jung von Matt tehnyt erittäin mojovan zombie-lomakkeiston tilpehööreineen. Hieno osoitus kekseliäisyydestä ja uskalluksesta!

CREDITS
Client: NBC UNIVERSAL Global Networks Deutschland GmbH
Agency: Jung von Matt AG, Germany
Creative Directors: Jacques Pense, Michael Ohanian
Art Directors: Matthias Kracker, Stefan Rösinger
Copywriters: Lennart Frank
Graphic Artist: Karla Kurz
Account Manager: Kerstin Stutzmann, Ruben Ockenfels
Post Production: Recom
Production: Frank Schweizer
Published: 2008

AWARDS
New York Festivals – Silver
ADC Germany – Bronze
ADC Europe – Finalist
D&AD – In Book

Telttaretki Bodomille

Päätelttailija Laiho

Muistan odotelleeni Bodomien keikkaa pari vuotta sitten Sauna Open Airissa mielenkiinnolla. En ollut ennen nähnyt bändiä, mutta tiesin  sen olevan hyvän keikkailijan maineessa. Lavasteet olivat kohdillaan, autonraatoja ja rähjäisiä tynnyreitä. Eilinen Pakkahuoneen keikka oli yksi muutamista tämän vuoden vedoista, jotka Bodomit Suomessa tekevät. Pakkis oli melkein täynnä hyvin eri ikäistä väkeä aina teinistä keski-ikäisiin. Alexin taiturimainen soitanta vetoaa siis moniin. Täältä Suomesta käsin on vaikea ymmärtää kuinka suuri bändi Children of Bodom kansainvälisesti on. Bändi kuitenkin kiertää Slayerin ja muiden vastaavien metallilegendojen kanssa ja Alexi Laiho on valittu Guitar Player-lehden vuoden kitaristiksi.

Ennen keikkaa vähän mietitytti miten kuvaaminen mahtaa sujua, koska edellisestä keikan kuvaamisesta oli jokunen tovi. Vähän kankeaahan se oli ja pari hyvää hetkeä meni ohi kun en ollut valppaana. Alexi Laiho on onneksi suhteellisen liikkuvainen muusikko, vaikka ison osan aikaa mikrofonin vankina onkin. Pakkahuone on mahtavan mukava paikka kuvata, koska lava on suhteellisen matala ja valot ovat pääsääntöisesti hyvät. Tälläkin keikalla on ihan perus hyvät valot ja Laihon ”tuomion pasuunasta” ja muista kulmamonitoreista muodostetusta berliinin muurista huolimatta melko esteetön kuvata. Lavan etureunalla oli myös muutama eri kokoinen tynnyri joista tuli hauska slummitunnelma. Vielä kun niihin olisi saanut tulet palamaan, niin olisi voinut kuvitella olevansa Brooklynissä. Jännittämisestä huolimatta kuvasin rennosti ja se sujui kaikesta huolimatta melko rutiinilla. Ei nyt mitään mahtavaa taidetta tullut, mutta olen kaikesta huolimatta melko tyytyväinen tulokseen. Sortumisuhasta huolimatta Pakkahuone pysyi vielä tämän keikan ajan pystyssä ja toivottavasti pysyy vastakin!

Kuvat tutusti nähtävillä Popgraphyssä.

Mobiilikuvausta ja -kuvienkehitystä

SwankoLab testejä

Eniten käyttämäni aplikaatio iPhonelle on viime aikoina ollut Hipstamatic. Vaikka aiemminkin kuvasin melko ahkerasti iPhonella eri kamerasoftilla ja käsittelin kuvia Photoshop Mobilella ynnä muilla aplikaatioilla Hipstamatic onnistui varastamaan kaiken huomion. Kuten olette huomanneet olen ainakin kaksi kuvapostausta pyhittänyt Hipstamatic-kuville. Softa siis simuloi eri linssejä, filmejä ja salamoita. Niiden eri kombinaatioilla saa mitä jännempiä tuloksia. Aluksi tuli räpsittyä mitä sattuu, mutta sittemmin olen tähtäillyt myös tällä vähän harkitummin, säilyttäen kuitenkin tietyn rentouden ja välittömyyden kuvissa. Enemmän mietittyinä kuvina tein itsestäni tuon Kuningas kuvasarjan ja Jeesus-potretin pääsiäiseksi. Ehkäpä voisi toteuttaa jotain vieläkin kunnianhimoisempaa ja miettiä enemmän myös valaistusta ja taustoja, mutta tuntuisi toisaalta hassulta kuvata iPhonella ”oikeita” kuvia. Näissäkin potreteissa on ollut tarkoituksena sellainen hetken idea ja sen nopea toteuttaminen samalla tavalla kuin havaintojen räpsimisessä.

Uusimpana tulokkaana kuvasoftien joukossa on Hipstamaticin tekijöiden SwankoLab. Se on kuvankäsittelyaplikaatio, mutta ei ihan tavallinen sellainen. Sillä nimittäin kehitetään kuvat eri kemikaaleilla ja odotetaan lopputulosta. Eri seosyhdistelmät vaikuttavat eri tavoin kuviin, joten lopputulos ei aina ole samanlainen, etenkin kun kemikaalien järjestyskin vaikuttaa lopputulokseen. Softassa on siis samaa arvaamattomuutta kuten Hipstamaticissakin. Kontrollifriikeille nämä softat ei siis sovellu. Yhtä nopeakäyttöinen softa SwankoLab ei ole kuin Hipstamatic, mutta eipä kuvienkehittäminenkään ole yhtä nopeaa kuin kuvien ottaminen. Luulisin, että tätäkin tulee käytettyä paljon, mutta ei varmasti niin paljoa kuin Hipstamaticia.  En muuten ymmärrä miten onnistuin näyttämään noin paljon Richaed D. Jamesilta noissa kuvissa 😀

Testasin myös AutoStitch panoraamasoftaa joka yllätyksekseni selviytyi melko haastavastakin kuvankasaamisesta. Kuvassa oli paljon rakennuksia, puita ja erisuuntiin kulkevia linjoja. Reissukäytössä tämä on kyllä mainio lisä kuvaajan softapalettiin. Jotta en siirtyisi aivan tyystin mobiilikuvaajaksi on sentään huomenna kuvauskeikka Pakkahuoneelle Children of Bodomin parissa.