Tänään oli postilaatikossa odottamassa Stam1nan Viimeinen Atlantis-albumin kirjaversio.  Kuten aiemmin totesin “olen tehnyt päätöksen olla ostamatta fyysisiä levyjä ellei ne ole erikoispainoksia.”, ostin tämän albumin nyt siis toiseen kertaan. Samalla muuten ennakkotilasin Mokoman Sydänjuuret. Kun Levykauppa Äx:n kuoresta ilmaantui oranssikantinen kirja huomasin siinä välittömästi jotain tuttua. Mieleen tuli välittömästi Rammsteinin Reise Reisen kansi, onhan molemmissa ideana musta laatikko.

Kirjan ulkoasusta ja sarjakuvan kuvituksesta vastaa Markku Metso. Albumin teema on vakava, mutta sekä biiseissä, että kirjassa aihetta käsitellään enemmän toteavasti kuin saarnaamalla. Kirja on mielestäni linjakas paketti, joka sopii hyvin levyyn ja sen tunnelmaan. Pidän kirjan typografiasta ja biisien kuvitukseksi tehdyistä infografiikoista, mutta sarjakuvan olisin ehkä rytmittänyt toisin kirjaan. Olisin jakanut sarjakuvasivut tasaisesti taittoon tavallaan kuvittamaan biisejä. Heikoin lenkki ovat mielestäni valokuvat, jotka ovat aavistuksen laiskoja kokonaisuuteen nähden. Niistä puuttuu se terävin kärki, joka nostaisi kuvat samalle tasolle muun kirjan kanssa. Pinnoittamaton paperi tukottaa ikävästi tumman pään kuvista ja teeman mukaisesti olisi ollut mukava tietää mille paperille kirja on painettu.

Pienestä kritiikistä huolimatta kirja on hieno ja tämä on se keino millä pienet levy-yhtiöt pieksevät suuret kilpakumppaninsa. Olemalla idearikkaita ja nopeita toteuttamaan niitä ideoita. Tämä on myös keino saada fanit ostamaan levyjä ilmaiseksi lataamisen sijaan.