Valokuvaajan valinta

Ai ai, nyt löytyi mahtava tuote. Nimittäin Canonin linssistä valmistettu kahvimuki! Veikkaan, että tämä tulee aiheuttamaan suurta hämmennystä työpaikallani vierailevien asiakkaiden keskuudessa. Kuvaajakaverini Tomi Palsa ehti jo varoitella, etten ota mukia mukaan keikalle tai yritä kaataa kahvia oikeisiin linsseihin 🙂

Omasi voit minun tavoin ennakkotilata osoitteesta www.canonmugs.com.

Panoraamat

Pitkästä aikaa kuvapostaus. Tein uusiksi pari jokusen vuoden vanhaa panoraamakuvaa uudella softalla. Kaverini nimittäin vinkkasi hyvän ja hintansa arvoisen panoraamasoftan. Softan hieno puoli on siinä, että sillä voi tehdä videokuvasta panoraamakuvia. Tämä testailu on vielä tekemättä, mutta enköhän senkin tee tässä lähiaikoina.

Logorama

Muistanette kun postasin joku aika sitten La dama y la muerte lyhytelokuvan blogiini? Kyseinen lyhärihän oli Oscar-ehdokkaana Best Animated Short-sarjassa, jonka voiton kuitenkin vei H5:n tekemä Logorama. Leffa sijoittuu maailmaan, joka koostuu pelkästään tuotemerkeistä ja logoista. Maailmassa, jossa Michelin-miehet jahtaavat Ronald McDonaldia, aseistettua ryöstäjää ja…. noh katsokaa itse 😀

Mustat laatikot

Kaksi marjaa

Tänään oli postilaatikossa odottamassa Stam1nan Viimeinen Atlantis-albumin kirjaversio.  Kuten aiemmin totesin ”olen tehnyt päätöksen olla ostamatta fyysisiä levyjä ellei ne ole erikoispainoksia.”, ostin tämän albumin nyt siis toiseen kertaan. Samalla muuten ennakkotilasin Mokoman Sydänjuuret. Kun Levykauppa Äx:n kuoresta ilmaantui oranssikantinen kirja huomasin siinä välittömästi jotain tuttua. Mieleen tuli välittömästi Rammsteinin Reise Reisen kansi, onhan molemmissa ideana musta laatikko.

Kirjan ulkoasusta ja sarjakuvan kuvituksesta vastaa Markku Metso. Albumin teema on vakava, mutta sekä biiseissä, että kirjassa aihetta käsitellään enemmän toteavasti kuin saarnaamalla. Kirja on mielestäni linjakas paketti, joka sopii hyvin levyyn ja sen tunnelmaan. Pidän kirjan typografiasta ja biisien kuvitukseksi tehdyistä infografiikoista, mutta sarjakuvan olisin ehkä rytmittänyt toisin kirjaan. Olisin jakanut sarjakuvasivut tasaisesti taittoon tavallaan kuvittamaan biisejä. Heikoin lenkki ovat mielestäni valokuvat, jotka ovat aavistuksen laiskoja kokonaisuuteen nähden. Niistä puuttuu se terävin kärki, joka nostaisi kuvat samalle tasolle muun kirjan kanssa. Pinnoittamaton paperi tukottaa ikävästi tumman pään kuvista ja teeman mukaisesti olisi ollut mukava tietää mille paperille kirja on painettu.

Pienestä kritiikistä huolimatta kirja on hieno ja tämä on se keino millä pienet levy-yhtiöt pieksevät suuret kilpakumppaninsa. Olemalla idearikkaita ja nopeita toteuttamaan niitä ideoita. Tämä on myös keino saada fanit ostamaan levyjä ilmaiseksi lataamisen sijaan.

DigiHesari

Ilmeisesti Bonnier ja Hesari ovat molemmat kehittäneet samaan aikaan lehtien tablettiversiota. Molemmilla on hyviä ajatuksia aiheesta ja käytettävyys vaikuttaa hyvältä. Bonnier lähestyy artikkeleiden selaamista sekä pysty- että vaakasuunnassa kun Hesari mahduttaa samaan näkymään enemmän selattavaa tekstiä. Hesarilla on myös mietitty jo mainospaikkoja ja niiden interaktioita.

Minusta ei ole kovin yllättävää, että Hesari tulee ensimmäisenä suomalaisena sanomalehtenä julki tulevaisuuden visioidensa kanssa, sillä onhan se ainoa suomalainen sanomalehti, jolla on esimerkiksi iPhone-sovellus uutisille. Ihmettelen suuresti, ettei edes Aamulehdellä ole vastaavaa.

Mokoman Sydänjuuret

Mokoma julkaisee uuden albuminsa 24. päivä kuluvaa kuuta ja tarjoilee maistiaisen videon muodossa Ville Pirisen upeilla kuvituksilla ryyditettynä. Jotenkin Pirisen tyyli sopii oivallisesti Mokomalle. Molemmissa yhdistyvät herkkyys, kulmikkuus ja karheus hienolla tavalla. Ville Pirinen on ollut Mokoman kuvittajana jo bändin kolmannesta albumista asti. Kurimuksen kannessa oli Punainen kukko-biisiin viittaava, no, punainen kukko. Kyseinen albumi oli muuten myös Mokoman perustaman Sakara Recordsin ensimmäinen julkaisu.

Muistan kun olin vuonna 2003 keväällä katsomassa Maj Karman Kauniita Kuvia Tampereen Klubilla ja lämppärinä oli Mokoma. Olin kyllä tietoinen orkesterin olemassa olosta ja siitä että olivat julkaisseet pari albumia, joista edellisen kannessa oli Hieronymus Boschin maalaus. Tiesin myös, että bändi oli juuri julkaissut uuden albumin. Keikka lähenteli täydellistä kokemusta ja oli vaikea kuvitella miten Maj Karma ylittäisi Mokoman raivokkaan vedon ja voi pojat miten lämppäribändi pyyhkikään lattian illan pääesiintyjällä! Bändi paiskoi toinen toistaan mielenkiintoisempia biisejä uskomattomalla soundilla. Thrashia suomeksi ja se oli rakkautta ensi kuulemalta. Siitä lähtien Mokoma on ollut minulle hyvin tärkeä orkesteri. Olen samaistunut usein Marko Annalan sanoituksiin. Jopa siinä määrin, että tehdessäni erittäin raskasta työtä kun suunnitelin oman vaarini kuolinilmoitusta lehteen lainasin pätkän Uni saa tulla-biisistä. Mummuni ymmärsi kuka unen veli on ja sain hyväksynnän muiltakin sukulaisilta. Mokoman foorumilla muistaakseni joku oli ilmoituksen bongannut ja postannut siitä skannauksen. No eipä se ihan perusilmoitus ollut, joskaan ei kyllä vaarinikaan ollut ihan perusvaari. Taiteelliselle vaarille hänen näköisensä ilmoitus. Lähetin silloin mailia Annalalle selittäen mistä on kysymys ja toivon ettei hän pitänyt minua seonneena fanina 🙂

Case Palava: Laulujen laulu levynkansi

Koska bändi oli erittäin tyytyväinen www-sivuston toteutukseen niin ulkoasullisesti kuin tekniseltä toteutukseltaan, kysyi orkesteri minulta taipuisiko sivuston grafiikka tulevan levyn kanteenkin. Hankaluuden toiveeseen aiheutti se, että grafiikat oli alunperin tehty verkkoresoluutioon, koska muusta käytöstä ei alunperin ollut puhetta. Minun piti siis rakentaa kuvitus uudelleen ja kansi tehtiinkin eri bändikuvalla. Webissä käytetty kuva nimittäin olisi ollut liian leveä kanteen, siten jättäen bändin kovin pieneksi neliön mallisessa kannessa. Nyt kannessa käytetty kuva on asetelmaltaan tiiviimpi ja siten toimivampi kanteen. Muuten elementit ovat samat. Kanteen liittyy myös yksi kommervenkki jota en tosin paljasta. Etsikää itse, jos löydätte 🙂

Levy julkaistiin tänään, joten ostoksille jos Palavan musiikki kolahtaa.

M.C. Escher

Hollantilaisen taiteilijan M.C. Escherin (1898-1972) näyttely aukeaa Amos Andersonin taidemuseossa tänään keskiviikkona 3.3. 2010 ja jatkuu aina . Esher on kuuluisa geometrisistä teoksistaan, jotka yhdistelevät mosaiikkia, tesselaatiota ja optisia harhoja. Escher on ollut taidemaailman hyljeksimä, mutta hän on silti kiistatta erittäin mielenkiintoinen taiteilija, joka oli kiinnostunut matemaattisista kaavoista ja käytti töissään symmetriaa ja heijastuksia hämmästyttävällä tavalla. Mies teki kiehtovia kuvia ja toivon, että löydän aikaa käydä katsastamassa näyttelyn.