Tuli mieleen, että miten voisin toteuttaa kestävää kehitystä ammatissani suunnittelijana. Toki ammatinvalintani on jo melkoisessa paradoksissa kestävän kehityksen kanssa. Mainosalaa kun ei ole juurikaan totuttu pitämään kulutuksen suitsemisen kanonisoituna airueena.

Materiaalivalinnat ovat varmasti yksi keskeisimmistä paikoista vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen. Melkein kaikilla paperivalmistajilla on kierrätyspaperi katalogissaan. Pitäisi tosin selvittää kuinka ekologista se loppupeleissä on. Painovärien ekologisuudesta minulla ei ole käsitystä ja niihin vaikuttaminen on hankalaa. Sen tiedän, että UV-lakkaus kiellettiin EU-alueella pari vuotta sitten. Taitaa olla melkomoista myrkkyä se. Silkkipainoväritkin ovat kokeneet muutoksen, sillä aiemmin niissä käytettiin hurjia palovammojakin aiheuttaneita liuottimia. Onneksi siis painoalan sisällä valvotaan ja kehitetään uusia parempia menetelmiä. Toinen keino vaikuttaa on ohjata asiakasta tilaamaan realistisia painoksia painotuotteista. Ei ole järkeä tuhlata kierrätyspaperiakaan liian suurella painoksella.

Toimistomme tekee hyvin vähän kuluttajatuotemainontaa. Suuri osan asiakkaistamme ovat erilaisia palveluita tuottavia yrityksiä kuten kielenkäännöstoimisto, äänentoistoyritys, monta musiikkifestivaalia, rakennusyrityksiä, tanssikoulu sekä lääkärikeskus. Palveluyritysten suuresta määrästä olen erittäin iloissani. Se jos mikä tukee kestävää kehitystä. Parhaimpana esimerkkinä olkoon kielenkäännöstoimisto, joka on mitä ekologisin bisnes, sillä käännettävä materiaali pysyy sähköisenä kaikissa vaiheissa.

Olen pohtinut tätä aihetta itsekseni, mutta nyt kimmokeen kirjoittamiselle aiheutti Lemin cowboyden eli Stam1nan uusi levy Viimeinen Atlantis. Se nimittäin käsittelee maapallon tuhoutumista ihmisen toimesta. Albumin muuten ostin iTunes Storesta, sillä olen tehnyt päätöksen olla ostamatta fyysisiä levyjä ellei ne ole erikoispainoksia. En halua enää lisää muovia hyllyyn, sillä siirrän kaiken musiikin joka tapauksessa koneelle kuunneltavaksi. Levynkansien suunnittelijana ajatusmaailmani on hyvinkin ristiriidassa ammattini kanssa. Epäilen silti, että kuvataidetta tullaan aina näkemään äänitetyn musiikin yhteydessä tavalla tai toisella. Itseäni kiehtoo kansitaiteen uudet mahdollisuudet. Pariin albumiin olenkin toteuttanut digibookletin, mutta näkisen sen olevan yhtä hyvä idea kuin lehden siirtäminen verkkoon sellaisenaan. Tässäkin tapauksessa pitäisi mennä median antamin mahdollisuuksin. Toteuttaa ehkäpä jopa animaatioita ja muuta sellaista mitä paperille ei ole mahdollista tehdä. Itse en ole koskaan kokenut niin, että levynkansitaide olisi kokenut inflaation siirryttäessä vinyylilevyjen suurista kansista cd-muotoisiin pakkauksiin. Niissäkin on mahdollisuust toteuttaa visuaalista suunnittelua eri tavalla kuin suurella lp:n kuvapinnalla. Ehkä jopa kertoa tarinaa usealla sivulla.

Kuluttajatuotteiden parissa ehkä haluaisin antaa ammatillisen panokseni luomutuotteiden pakkaussuunnittelulle. Ne ovat nimittäin useinmiten luokattoman huonoja. Tuntuu siltä, että luomutuotteiden kuuluisi olla kotikutoisen näköisiä. Itsehän kauniin pakkausdesignin ystävänä en pysty tätä ymmärtämään. Miksi luomutuote ei voisi olla kauniisti ja tyylikkäästi pakattu? Sikäli mikäli blogiani lukee joku luomutuotteita valmistava taho, ottakaahan yhteyttä.