Popgraphyn uudet kuvaajat

Vesa Härkönen

Ensimmäisenä uutena kuvaajana Popgraphyyn pestattiin Vesa Härkönen. Vesan kuvat vakuuttivat meidät ja toivotimme hänet tervetulleeksi viime syyskuussa. Sittemmin Vesa on tuottanut tasaisesti hienoja kuvia galleriaamme.

Lena Stahl

Seuraavana vuorossa oli hollantilainen Lena Stahl tuoden kansainvälisen tuulahduksen Popgraphyyn. Pyysimme häntä mukaan koska olimme vaikuttuneita tämän lahjakkaan design- ja taideopiskelijan kuvista. Hän kuvaa paljon metalli- ja hardcore-bändejä kuten minäkin, mutta onneksi Hollannissa keikkailee runsaasti eri bändejä kuin täällä.

Tomi Palsa

Rokkikuvapiireissä Tomi ei juuri esittelyitä kaipaa. 20 vuotta kuvattuja keikkoja ja valtaisa määrä valokuvia. Ensimmäiset lisätyt kuvat ovat Suomen Euroviisukarsintojen finaalista. Olemme erittäin iloisia, että Tomi halusi liittyä riveihimme.

Kenneth Lehtinen

Uusimpana kuvaajana kuvaajarosteriimme liittyi erittäin lahjakas Kenneth Lehtinen. Hänen kuvissaan näkyy vahva oma tyyli, kuten kaikkien Popgraphyn kuvaajien kuvissa. Popgraphy haluaa tarjota vain parhaita kuvia ja Kennethin kuvat eivät tee siitä poikkeusta.

Jään jännityksellä odottamaan loppuvuotta ja kaikkia niitä mahtavia kuvia, joita muut Popgraphyläiset galleriaamme lataavat.

Rammstein//Ich tu dir weh

Koska en päässyt Rammsteinin keikalle ja kovin moni muukin jäi ilman lippua, tässäpä bändin uusi video, jossa on selkeää viittausta liveshowhun. Pidän suuresti tuosta Lindemanin suusta purskahtavasta valosta, joka taitaa olla ihan aitoa valoa eikä jälkikäsittelyssä tehtyä. Näin nimittäin keikkakuvia Helsingistä, joissa tuo sama valo suusta pilkottaa. Jostain syystä tämä video on joissain maissa kielletty, vaan en ymmärrä miksi. Saksassa tämä biisi joutui riepottelun kohteeksi sado-masokististen sanoituksensa vuoksi. Ehkäpä video on kielletty samasta syystä, koska mitään varsinaisen karmeaa videolla ei ole. Hieno soittovideo ilman kommervenkkejä.

Britit ovat näköjään kirjoittaneet biisin nimen väärin

Spill the Beans

Ennen ja jälkeen.

Usein ostamani papupurkin ulkoasu on muuttunut ja itse asiassa koko Biona-tuotesarja on saanut uudet etiketit. Biona on muuten kaikin tavoin 100% luomutuote ja ne on valmistettu ilman kemikaaleja niin viljelyssä kuin säilönnässäkään. Tuotteissa ei myöskään käytetä geenimuunneltuja raaka-aineita.

Uusittu ilme on mielestäni onnistunut kautta linjan. Pidän uudesta Biona-tunnuksen vihanneskollaasista kovasti. Saman sarjan kookosmaito- ja sekapapupurkit ovat myös kivoja. Kaikissa muissakin papupurkeissa on sama tumma taustaväri ja etualalla tuotekuva. Jotenkin uudistettu ilme tuo arvokkuutta tuotteille, jotka ennen ovat kärsineet tuosta kamalasta halpisfiiliksestä. Fonttivalinnat uudistuksessa ovat mielestäni menneet nappiin. Logon Futura on oivallisen tanakka samoin kuin tuotteen nimessä käytetty Rockwell parina eri leikkauksena.

Mew

Mewin valomies ei päästänyt helpolla. Keikka alkoi suurella määrällä savua ja pelkästään pinkeillä stroboilla. Ensimmäisen puoleen väliin mennessä olin saanut ehkä hädin tuskin yhden järkevän kuvan. Tiesin, että Mew ei ole helppo kuvattava, mutta että sitten näin hankala. Vastavaloa oli paljon ja etuvaloja ei ollut juuri lainkaan ja tähän soppaan kun yhdistetään se, että etuvalot olivat käytännössä pelkästään yhtä suurta projisointia niin valokuvauksellinen haaste oli heitetty ratakiskolla naamaan. Tilanne onneksi helpotti hieman, mutta ei valoa ylenmäärin lavalla ollut missään vaiheessa. Olin ainoa kuvaaja paikalla, joten ei ainakaan tarvinnut missata mahdollisia tilanteita muiden kuvaajien takia. Eipä sillä, suomalaiset kuvaajat ovat hyvin kohteliaita toisilleen. Laulaja Jonas Bjerre vietti pääosin aikaa lavan etuosassa, jonka vasempaan reunaan oli poikkeuksellisesti sijoitettu rumpali Silas Utke Graae Jørgensen settinsä kanssa. Kerrankin pääsi kuvaamaan rumpalia vierestä! Keikkakokoonpanoon kuului kitaristi Bo Madsenin lisäksi basisti ja kiipparisti. Keikka oli visuaalisesti hieno ja paikalle saapunut suuri hipster-yleisö oli tohkeissaan. Olisi ehkä pitänyt kuunnella enemmän viimeisintä albumia ennen keikkaa niin olisi saanut itsekin keikasta enemmän, mutta onneksi Frengersin ja And the Glass Handed Kitesin biisit olivat myös hyvin edustettuna.

Lämppärinä ollut Taxi Taxi! oli tuttu Liekin keikalta. Vaikka tytöt eivät olekaan maailman energisin esiintyjäkaksikko onnistuin mielestäni saamaan tunnelmalliset kuvat molemmista.

Mew ja Taxi Taxi! kuvat Popgrahyssä.

La dama y la muerte

Eteen sattui näinkin hieno animaatio ja halusin jakaa katselunautinnon kanssanne. Tämän lyhytelokuvan on ohjannut Javier Recio García ja se on Oscar-ehdokkaana Best animated short film sarjassa. www.ladyandthereaper.com tarjoaa kokoruudun version katsojille joilla on nopea yhteys. Ehdokkaana samassa sarjassa näyttää olevan myös Nick Parkin uusi nokkelasti nimetty Wallace & Gromit animaatio A Matter of Loaf and Death.

Kestävän kehityksen design

Tuli mieleen, että miten voisin toteuttaa kestävää kehitystä ammatissani suunnittelijana. Toki ammatinvalintani on jo melkoisessa paradoksissa kestävän kehityksen kanssa. Mainosalaa kun ei ole juurikaan totuttu pitämään kulutuksen suitsemisen kanonisoituna airueena.

Materiaalivalinnat ovat varmasti yksi keskeisimmistä paikoista vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen. Melkein kaikilla paperivalmistajilla on kierrätyspaperi katalogissaan. Pitäisi tosin selvittää kuinka ekologista se loppupeleissä on. Painovärien ekologisuudesta minulla ei ole käsitystä ja niihin vaikuttaminen on hankalaa. Sen tiedän, että UV-lakkaus kiellettiin EU-alueella pari vuotta sitten. Taitaa olla melkomoista myrkkyä se. Silkkipainoväritkin ovat kokeneet muutoksen, sillä aiemmin niissä käytettiin hurjia palovammojakin aiheuttaneita liuottimia. Onneksi siis painoalan sisällä valvotaan ja kehitetään uusia parempia menetelmiä. Toinen keino vaikuttaa on ohjata asiakasta tilaamaan realistisia painoksia painotuotteista. Ei ole järkeä tuhlata kierrätyspaperiakaan liian suurella painoksella.

Toimistomme tekee hyvin vähän kuluttajatuotemainontaa. Suuri osan asiakkaistamme ovat erilaisia palveluita tuottavia yrityksiä kuten kielenkäännöstoimisto, äänentoistoyritys, monta musiikkifestivaalia, rakennusyrityksiä, tanssikoulu sekä lääkärikeskus. Palveluyritysten suuresta määrästä olen erittäin iloissani. Se jos mikä tukee kestävää kehitystä. Parhaimpana esimerkkinä olkoon kielenkäännöstoimisto, joka on mitä ekologisin bisnes, sillä käännettävä materiaali pysyy sähköisenä kaikissa vaiheissa.

Olen pohtinut tätä aihetta itsekseni, mutta nyt kimmokeen kirjoittamiselle aiheutti Lemin cowboyden eli Stam1nan uusi levy Viimeinen Atlantis. Se nimittäin käsittelee maapallon tuhoutumista ihmisen toimesta. Albumin muuten ostin iTunes Storesta, sillä olen tehnyt päätöksen olla ostamatta fyysisiä levyjä ellei ne ole erikoispainoksia. En halua enää lisää muovia hyllyyn, sillä siirrän kaiken musiikin joka tapauksessa koneelle kuunneltavaksi. Levynkansien suunnittelijana ajatusmaailmani on hyvinkin ristiriidassa ammattini kanssa. Epäilen silti, että kuvataidetta tullaan aina näkemään äänitetyn musiikin yhteydessä tavalla tai toisella. Itseäni kiehtoo kansitaiteen uudet mahdollisuudet. Pariin albumiin olenkin toteuttanut digibookletin, mutta näkisen sen olevan yhtä hyvä idea kuin lehden siirtäminen verkkoon sellaisenaan. Tässäkin tapauksessa pitäisi mennä median antamin mahdollisuuksin. Toteuttaa ehkäpä jopa animaatioita ja muuta sellaista mitä paperille ei ole mahdollista tehdä. Itse en ole koskaan kokenut niin, että levynkansitaide olisi kokenut inflaation siirryttäessä vinyylilevyjen suurista kansista cd-muotoisiin pakkauksiin. Niissäkin on mahdollisuust toteuttaa visuaalista suunnittelua eri tavalla kuin suurella lp:n kuvapinnalla. Ehkä jopa kertoa tarinaa usealla sivulla.

Kuluttajatuotteiden parissa ehkä haluaisin antaa ammatillisen panokseni luomutuotteiden pakkaussuunnittelulle. Ne ovat nimittäin useinmiten luokattoman huonoja. Tuntuu siltä, että luomutuotteiden kuuluisi olla kotikutoisen näköisiä. Itsehän kauniin pakkausdesignin ystävänä en pysty tätä ymmärtämään. Miksi luomutuote ei voisi olla kauniisti ja tyylikkäästi pakattu? Sikäli mikäli blogiani lukee joku luomutuotteita valmistava taho, ottakaahan yhteyttä.

Thaikuutio

Thaikuutio on nyt oikeasti Thaikuutio

Kaikkien aikojen suosikkieinesruokani Kitchen Joyn thaikuutio on kokenut muodon- ja nimenmuutoksen. Hauskaa on, että ihmisten suussa tätä pikaruokaa on jo pitkään kutsuttu thaikuutioksi, mutta nyt tämä on virallisestikin nimeltään Thai-Cube. Muodonmuutos on tapahtunut jo pari kuukautta sitten, mutta koska olen yrittänyt pysytellä tietoisesti erossa valmisruoista ja lisäaineista en ole tätä huomannut. Tänään kuitenkin halusin vaihtelua lounasruokavalioon ja piipahdin lähikaupan pakastelaarilla. Siellä odottikin tämä mojova yllätys vanhojen pakkausten rinnalla. Vielä kun sarjaan saataisiin kasvisvaihtoehto olisin oikein tyytyväinen kuluttaja.

Strobisteille tiedoksi, että kuva on poksautettu kahdella softboxilla varustetulla salamalla toimistomme kahvipöydällä. Molemmat tuikut etuyläviistoista.


Case Palava: paita 1/2

Palavan paitadesignia pohtiessani kävin läpi monia ideoita, mutta sydäntäni lähellä oleva tatuointikuvasto oli jälleen ratkaisu ongelmaan. Klassinen burning heart eli palava (heh) sydän tuntui parhaimmalta idealta. Paita on painettu mustalla, hopealla, kullalla, valkoisella sekä kahdella eri harmaalla. Ensimmäinen erä paitaa painettiin Palavan aktiivisen fanijoukon, Tulenkantajien, tunnuksella. Seuraavat erät tulevat bändin kauppaan ilman tunnusta.

Little Kiss

Okei, olen aina tiennyt, että KISS on kaupallistanut itsensä kaikin mahdollisin tavoin ja että bändin merchandisemyynti taitaa helposti ylittää levyistä saadut tulot, mutta tämä Super Bowlin tauolla nähyt mainos vetää kyllä paatuneemmankin mainosmiehen hiljaiseksi. KISS ja kääpiöitä!?

H.R. Giger ja se näyttely

Kävin sunnuntain ratoksi katsastamassa Tampereen taidemuseossa olevan H.R. Gigerin Art-Design-Film -elokuvaretrospektiivinäyttelyn. Näyttely koostui luonnollisesti pääosin Gigerin elokuviin tekemistä designeista, mutta onneksi muutakin materiaalia oli jonkin verran esillä. Minulle näyttely oli pienehkö pettymys suppeudellaan, mutta on tietysti ymmärrettävää, että tällaiseen näyttelyyn teosten haaliminen eri kokoelmista on hankalaa. Toki oli mielenkiintoista nähdä originaaliteoksia, joista on nähnyt ainoastaan kuvia kirjoissa, mutta siltikin olisin jaksanut katsoa isoja maalauksia enemmän kuin nyt oli esillä. Tuttuja teoksia kirjojen sivuilta oli paljon, joten ehkä myös siksi näyttelystä ei tullut sellaista ”suuren kokemuksen” tuntua. Siinä mielessä fyysiset objektit olivatkin ehkä näyttelyn mielenkiintoisinta antia: pöytäryhmä, Alien 3 luonnollisessa koossa, lukuisat muistikirjat ja luonnokset unohtamatta aitoa Oscar-pystiä. Empä ole koskaan tuota palkintoa päässyt missään muualla näkemään. Näyttelyn graafinensuunnittelu oli A1-luokkaa. Kirkuvan oranssit sapluunamaalaukset yhdistettynä selkeään mustaan typografiaan iski kuin, noh, Alien yllätettyyn uhriin. Käsittääkseni näyttely on sellaisenaan kiertävä ja suunnittelun on tehnyt sveitsiläinen tiimi.

Näyttelyn yksi parhaista puolista on mielestäni se, että saadaan nuoret miehet aktivoitumaan ja lähtemään ketsomaan taidenäyttelyä. Toivottavasti tämä vaikuttaisi jatkossakin positiivisena mielikuvana näyttelyissä käymisestä. Minusta on myös mukavaa huomata, että Tampereen taidemuseo ottaa ohjelmistoonsa myös leimallisen populaaria ja modernia kulttuuria, vaikkakin Giger on aina ollut jonkinlaisessa alakulttuurissa eikä niinkään kaiken kansan tuntema suuri nimi. Toisaalta Giger on taiteellaan vaikuttanut kuvataiteen kenttään luomalla esimerkiksi tatuointikulttuuriin yhden kokonaisen tyylisuuntauksen, biomekaniikan. Näen tämän Gigerin näyttetlyn jatkumona muutamia vuosia sitten alotetuille suurnäyttelyille, jotka houkuttelivat massat museoon. Toivon, että vastaavat näyttelyt saavat Tampereella jatkoa tulevinakin vuosina.

Valitettavasti en nyt pysty teille omaa kuvamateriaalia näyttelystä tarjoamaan, koska näyttelyssä oli kuvauskielto, mutta Tampereen taidemuseon sivuilla on kuitenkin nähtävillä muutamia teoskuvia. Tampereen lisäksi Gigeriä on muuten nähtävillä Helsingissä. Nimittäin Harakkasaaressa, jossa on pysyvästi esillä ainoa Sveitsin ulkopuolella oleva Gigerin tekemä veistos. Tässä dokumentti teoksesta:

May the Adidas be with you!

Adidas lanseerasi komeasti uuden Star Wars-mallistonsa Snoop Doggin, Darth Vaderin ja kymmenien Stormtroopereiden voimalla. Mallisto on sen verran hieno niin vaatteiden kuin kenkienkin osalta, että tämän Padawanin kohdalla Voiman houkutus ostamiselle on liian suuri vastustettavaksi. Taidan taipua kuluttamisen pimeälle puolelle. Mallisto on nimittäin jo myynnissä Adidaksen verkkokaupassa.

Lehtien tulevaisuus

Tabletit tulevat todennäköisesti mullistamaan lehdenlukukokoemuksemme lähitulevaisuudessa. Oheisessa videossa esitellään Bonnierin tekemä erittäin mielenkiintoinen tutkielma siitä mitä lehtien lukeminen voisi olla. Itse voisin hyvinkin kuvitella lukevani julkaisuja videon esittämällä tavalla. Apple on varmaankin kaavaillut, jotain tällaista esittellessään iPadin. Tuollaiseen eReader tarkoitukseen iPad on mitä mainioin ja muut ominaisuudet tulevat tavallaan kaupanpäälle. Vaikka olenkin suuri Applen tuotteiden ystävä, iPadia en tule hankkimaan ainakaan ensimmäisen sukupolven laitteena. Odottelen rauhassa miten tabletit ja lehtien sähköiset versiot kehittyvät ja hyppään kelkkaan vasta myöhemmin.

Mag+ from Bonnier on Vimeo.

Kirjahankintoja

Pino kirjoja

Viime viikonloppuisella reissulla Tampereen eteläiseen hiilisatamaan tuli käytyä muun muassa Kiasman kirjakaupassa. Tuo on paikka, josta ei pääse ulos ostamatta jotain kirjaa. Valikoima on hyvä niin työn kuin henkilökohtaisen mieltymyksenkin kannalta. Päällimmäisenä pinossa on Los Logos, joka esittelee vain ja ainoastaan aihealueittain jaoteltuja logoja. Toimistollamme on sarjan kolmas kirja eli vielä pitäisi hankkia toinen ja neljäs osa. Logokirjat ovat käteviä ideoinnissa ja siinä, että ei tule tehtyä vahingossa liian samanlaista logoa jo olemassa olevan kanssa. Siltä tosin on hankala välttyä vaikka kirjoja olisikin.

Toisena pinossa on Dirty Fingernails, jossa on pelkästään eri tekniikoin käsintehtyjä grafiikoita. Banksyn kirja ei varmasti sen enempää esittelyjä kaipaa. Jos ette miestä tunne suosittelen ottamaan ensitilassa selvää! Itseäni kiinnostaisi lähteä Lontooseen tekemään kierros opaskirjan kera etsimään Banksyn maalauksia. Kirjakaupasta tarttui mukaan myös The Big book of Bags, Tags and Labels. Ajattelin, että siitä saattaisi olla hyötyä tulevaisuuden duuneissa. Toisaalta mielestäni sillä ei ole merkitystä mitä aihetta koskevaa kirjaa selaa kun etsii fiiliksiä ja ideoita työn alla oleviin hommiin. Pääasia on, että saa omat ideat liikkeelle. Pidänkin design- ja taidekirjoja eräänlaisina katalyytteinä luomistyölle.

Alimmaisena oleva järkälemäinen Art of Modern Rock on täynnä toinen toistaan hienompia ja mielenkiintoisempia amerikkalaisia keikkajulisteita. Tuo jenkkien julistekulttuuri on aivan eri sfääreissä mitä meillä ollaan totuttu näkemään ja se harmittaa minua suuresti. Amerikassa julisteet tehdään pieninä käsinpainettuina silkkipainosarjoina taidejulisteiden tapaan. Yksi kuuluisimmista julisteita tehneistä lienee Coop, jonka muodokkaat puolialastomat demoni- ja avaruusnaiset eivät varmasti ole keneltäkään jäänyt näkemättä.

Koko reissun kohokohtana, jopa suurempana kuin Kiasman kirjakauppa, oli kuuden ruokalajin aterointi Chez Dominiquessa. Suosittelen hyvän ruoan ystäviä käyttämään hyväksi My First Chez Dominique-tarjousta. Kahta Michelin tähteä ei ole turhaan tälle ravintolalle myönnetty.