Uutta kaupassa

Värkkäilin pari uutta kuvitusta myytäväksi paitakauppaan. Lisää on tulossa heti kun ehdin piirtämään luonnokset puhtaaksi. Joulupakettiin paidat eivät ehkä enää ehdi, sillä oman kokemuksen mukaan tavarat Saksasta tulevat noin viikossa.

Anchor & Serpent in sea

ankkuri

Death Mushroom in colour
Sieni

Finnish Titans

IMG_1567

Kävin Jarnon ja Juhon julistekuvien lisäksi kuvaamassa Boxing Nightin ottelut marraskuun lopulla järjestetyssä ammattilaisnyrkkeilyillassa. Nyrkkeilymatsien kuvaaminen eroaa keikkojen kuvaamisesta siten, että bändin kuvaaminen on lasten leikkiä verrattuna 10 erän nyrkkeilymatsiin. Kehän laidalla ei ole juurikaan mahdollista pitää taukoja vaan on oltava superskarppina jatkuvasti. Ainoa tauot ovat erien välissä olevat minuutin tauot, joiden aikana tietysti saa myös mielenkiintoista kuvamateriaalia huoltotoimenpiteistä tai kehätytöistä. Tämänkin nyrkkeilytapahtuman jälkeen jalat olivat hapoilla omituisista asennoista ja hartiat jumissa kameran kannattelusta. Etenkin Jarnon ja Juhon ottelun seuraaminen oli hengästyttävää katseltavaa sekä kuvaamisen että äärimmäisen jännityksen takia. Tapahtuma taisi olla lähes loppuunmyyty, sillä tunnelma päämatsin aikana oli jotain käsin kosketeltavaa, enkä ole koskaan kokenut vastaavaa kannustusta missään. Kaikki vaivannäkö ja kivun kestäminen kannatti sillä sain muutaman erittäin mojovan ruudun taltioitua.

Tuplamiinukset sille urpolle, joka huuteli Patrick Bogeren matsin aikana ”Lyö sitä n**keriä” ja megamiinus sille idiootille, joka yritti matsin jälkeen heittää Bogerea tuopilla.

Illan kuvat galleriassani.

Se elossa oleva Sebastian Bach.

IMG_3215Skid Rown nokkamies Sebastian Bach kävi toistamiseen Tampereella konsertoimassa. Edellisen kerran herra esiintyi Sauna Open Airin päälavalla 2008. Nyt areenana oli Tampereen Pakkahuone, josta henkilökohtaisesti pidän kuvauspaikkana erittäin paljon. Se mahdollistaa monenlaisia kuvia ja tunnelmia. Sebastianin lämppärinä olis ollut kotimainen The Grammers, mutta harmikseni en paikalle ehtinyt ennen kun vasta pääesiintyjän vetoon.

Tietämykseni Sebastian Bachin biiseistä rajoittuu Skid Rown suurimpiin hitteihin ja täytyy rehellisesti todeta, että kolmen biisin jälkeen keikka kului jutellessa kuvaajakolleegan kanssa Popgraphyn ensi vuoden suunnitelmista. Bach on energinen ja hyvän tuulinen esiintyjä joka selkeästi pitää suomalaisesta yleisöstä. Noh toisaalta kuka hevi- tai metalliartisti ei pitäisi? Bachin bändi oli lavalla melko statistin asemassa ja soittajat näyttivät solistiin nähden erittäin nuorilta. Kitaristi olisi voinut olla Sebastianin poika. Bachia oli helppo kuvata ja oikeastaan aika kului siihen, että odotti seuraavaa huippukohtaa, ennakoi artistin liikkeitä ja napsi pois mehukkaat tilanteet. Tästä kuvauskeikasta jäi erittäin hyvä mieli kaikin puolin. Musiikillisesti ei aivan ominta materiaalia, mutta toimi oikein mainiosti taustamusiikiksi uusien kuvioiden juonimiselle niin valokuvauksen kuin Doom Unitikin suhteen.

Kaikki Sebastian Bach kuvat Popgraphyssä.

Tuomioryhmä ja Kuusysit

Hellsingin vampyyrit eli The 69 Eyes kävi Tampereella Pakkahuoneella marraskuun lopulla möyrimässä synkkyydessä Doom Unitin raivatessa tietä. Kun Kuusysien lämppäriksi kiinnitettiin Doom Unit tuli keikasta aina vain mielenkiintoisempi. Odotin kyllä mielenkiinnolla goottien keikkaa, koska pidän kovasti uudesta Back in Blood-albumista ja olen aina pitänyt bändin tarttuvista riffeistä ja melodioista, mutta uudelleen Doom Unitin kuvaaminen oli mieleen sillä en ollut aivan tyytyväinen Klubin levyjulkkarikeikan kuviin. Tykkään kuvata Pakkahuoneella etenkin silloin kun paikalla on pätevä valojenvilkuttelija. Pakkahuoneen lava on kuvauksen kannalta sopivan matala ja valokalusto monipuolista.

Doom Unitia oli helppo kuvata jo senkin takia, että bändillä tuntui olevan erityisen hyvä vire. Yritin tarkoituksella etsiä poikkeavia kuvakulmia, koska edelliseltä DU-keikalta oli tullut omaan makuuni liian tavallista materiaalia. Kuten jo mainitsinkin valot olivat suotuisat ja etsiskelin parikin hyvää vastavalo kohtaa joista sainkin mainiot ruudut. Onneksi olin itsekkin hyvässä vireessä ja sain napattua pari ylläritilannetta, jotka tulivat huomaamatta eteeni. Esimerkiksi kun olin keskittynyt kuvaamaan Chrisiä ja huomasin silmäkulmasta Japen tuleen aivan viereen, jolloin sain molemmat samaan oivalliseen kuvakulmaan.

Ennen illan pääbändin lavalle saapumista tein positiivisen huomion lavalla. Ei kulmamonitoreja eli bändi käyttää korvamonitorointia. Mahtavaa, ei sitä perinteistä Berliinin muuria lavan reunalla! Tsekkailin biisilistan valojen sammuttua salista ja alkunauhan pyöriessä. Huikeat 17 biisiä meinasivat tahkota läpi. Itse olin kyllä innoissani aloitusbiisinä olleesta Back In Bloodista, joka olikin täydellinen keikanavausraita. Lavan reunalla volyymi oli suhteellisen sopiva kun PA tuuttasi pään yli, mutta myöhemmin kun kolmen biisin jälkeen hipsin anniskelualueelle nauttimaan kuvauskeikan jälkeisen oluen tuntui äänenpaine liian kovalta jopa tulpat päässä. Kuvaaminen sujui mukavasti vaikkakin valotilanteet olivat hankalat. Jyrkin kasvoihin ei tullut juuri lainkaan valoa, joka tietysti korosti goottifiilistä, mutta teki kuvaamisesta hitusen hankalaa. Tiesin jotain bändin lavamaneereista etukäteen sillä satuin näkemään bändin pari vuotta sitten Tammerfest-keikalla Vuolteentorilla ja jo silloin panin merkille bändin kovan lavarutiinin. Usein kuvaaminen helposti keskittyy ainoastaan solistiin, koska hän luontaisesti on bändin keulakuva. Tällä kertaa yritin molempien bändien kohdalla saada hyvän kuvan kaikista bändinjäsenistä. Doom Unitin kohdalla onnistuin tässä missiossa paremmin kuin 69 Eyesin kanssa.

Doom Unit ja The 69 Eyes kuvat Popgraphyssä.

Liekeissä

Liekki 06

Janne, Okke, Teemu ja Suti eli Liäkki

Kävi niin hauskasti, että Liekin Suti kyseli josko olisin kiinnostunut kuvaamaan heidän keikkaansa Yo-talolla. Liekki on nimittäin ollut melkein kaksi vuotta keikkatauolla ja kuvat kyseisestä keikasta olivat toivottuja. Olisin todennäköisesti mennyt katsomaan poikien keikkaa jokatapauksessa, mutta kuvausmahdollisuus ei ainakaan vähentänyt aikomustani mennä paikan päälle. Keikka oli osa kaksipäiväistä Valoa-festivaalia, jonka ensimmäisenä päivänä Liekki esiintyi ruotsalaisten orkesterien seassa. Itse pääsin paikalle kun sisarusbändi Taxi Taxi! oli vetämässä settiään. Bändi kuulosti omaan korvaani aavistuksen akustiselta Björkiltä ja mimmit jopa hieman näyttivät islantilaisartistin nuoremmilta sisaruksilta.

Yo-talo ei ole tunnetusti helppo paikka kuvata valojen ja mahdollisen tungoksen vuoksi. Tällä kertaa yleisöä oli kyllä, mutta jostain syystä porukka jätti lavan eteen reippaasti tilaa joten kuvaajien oli helppo liikkua. Liekki oli kertonut vetävänsä jotain kaikilta levyiltään ja uuttakin materiaalia oli luvassa, joten suurena bändin ystävänä odotin innolla keikkaa. Pojat olivat keikasta ymmärrettävästi innoissaan ja niin oli yleisökin. Aiemmista keikoista muistin miten bändi on lavalle sijoittunut, joten tsekailin etukäteen lavaa sillä silmällä ja mietin kuvakulmia. Aiemmilla Yo-talon kuvausreissuilla mainioita kuvia on tullut aivan lavan reunalta ja siihen itseni parkkeerasinkin juuri ennen setin alkua. Valon määrä ei Talolla ole koskaan ollut häikäisevä, mutta tällä kertaa sitä oli ihan mukavasti (tänks Crista, etuvaloo tosin ois voinu olla enempi, heh) ja jopa taustaprojisointikin oli. Aloitin kuvaamalla Jannea alakulmasta ja siirryin siitä laajempaan kuvakulmaan ja sommittelin koko bändin kuvaan. Yo-talon hieno erikoisuus on se, että lavaa pääsee kiertämään mukavasti melkein ympäri ja saa jopa takakulmasta kuvia. Olin liikenteessä peruskalustolla, sillä erotuksella, että mukana oli kaksi rukoa. Käytännössä silti kuvasin vain ykkösrungolla, koska pikkukameran tarkennus ei ole tällaisissa olosuhteissa päästä parhaasta. Ehkäpä viuelä joskus saan täyskennoisen tuon Mark III:n rinnalle. Setin uudet biisit enteilevät hyvää tulevasta levystä. Pidin kovasti Kuningattaresta ja siitä toisesta uudesta biisistä, jonka nimeä en juuri nyt muista. Siinä oli mukava poljento ja Liekille harvinainen akustinenkitara. Ehkäpä ensi vuonna käyn kuvaamassa Liekkiä uudemman kerran.

Liekin ja Taxi Taxi!n kuvat Popgraphyssä.

Muistutus

Veronpalautukset ovat tileillä näinä päivinä ja nehän on oivallista sijoittaa joululahjoihin. Haluankin tässä kohtaa muistuttaa t-paitakauppani olemassa olosta. Paidat maksavat n. 20 euroa ja laatu on sekä paidassa että painatuksessa mitä mainioin. Kuvat eivät haalistu pesussa ja paidatkin ovat hyvälaatuisia. Peruspaidat ovat reilua kokoa, joten kannattaa valita kokoa pienempi kuin normaalisti. Itse valitsin s-kokoisen paidan m-kokoisen sijasta ja se on juuri sopivan kokoinen. Otan vastaan toivomuksia väreistä, kuvista ja muusta paitoihin liittyvästä ja kuvitus-ideoitakin saa toki esittää.

Kauppa löytyy osoitteesta destructshirt.spreadshirt.fi/

grafiikat

H.R. Giger saapuu kaupunkiin

Kaikkien fantasiakuvittajien isä, äiti ja kieroutunut lehtolapsi Hans Rudolf Giger saapuu Tampereelle näyttelyn muodossa. Mies on vuosikymmenten ajan tehnyt omalaatuista painajaismaista taidettaan sekoittaen paholaiset, hirviöt ja seksuaaliperversiot yhdeksi tummanpuhuvaksi kokonaisuudeksi, josta amerikkalainen elokuvateollisuus on ammentanut kuvastoa joko miehen omalla avustuksella tai härskisti lainaamalla. Tunnetuin H.R. Giger taitaa olla luomastaan Alien-hahmosta saman nimiseen elokuvaan. Koska mies on taitava maalari, niin paremman verkkopresenssin hän kyllä ansaitsisi.

Urheilumainonnan erilaisuutta

aaifkmainos2611_jk

Törmäsin hauskaan yhteen sattumaan urheilumainonnassa. Saman tyyppistä mainontaa käytettiin pariviikkoa sitten jääkiekossa ja nyrkkeilyssä. Toinen mainos sai enemmän huomiota kuin toinen. HIFK:n mainonnasta nimittäin nousi myrsky vesilasiin ja Boxing Nightin mainoksista tuli pelkkää kiitosta. Miten tässä näin kävi kun mainonnan idea oli molemmissa sama?

Vaikka jääkiekko ja nyrkkeily ovat miehisiä lajeja, niin niiden perustavaa laatua oleva ero on se, että toinen on joukkueurheilua ja toinen ei. On hyvin ymmärrettävää, että joukkueesta ei haluta eritellä yksilöitä, koska se on, no joukkueurheilua. Väistämättäkin kiekkojoukkueista nousee esille tähtiä, mutta vanha totuus on, että joukkue on yhtä vahva kuin sen heikoin pelaaja. Joukkueiden kuitenkin oletetaan haastavan toisiaan kokonaisuutena, eikä niinkään yksilötasolla. Nyt HIFK:n mainoksessa käytettiin saman tyyppistä ideaa kuin Boxing Nightin mainonnassa, jossa SM-ottelupari haastaa toisiaan värikkäillä lauseilla. Kummankin tapahtuman mainokset olivat saman viikonlopun lehdessä eli taisi olla sattumaa, että samantyyppistä mainontaa molemmissa käytettiin.

Untitled-1Untitled-1

Nyrkkeilytapahtumien yhteydessä tämänkaltainen mainonta on tutumpaa vaikka silti Suomessa tällaisten eri puolien henkeänostattavien henkilökohtaisuuksien heitteleminen onkin lapsenkengissä. Suomessa tämänlainen toiminta otetaan hyvin tosissaan, eikä sitä amerikkalaiseen tapaan ymmärretä osana viihdettä. HIFK:n tapauksessa viattomasta viihteellisestä mainoksesta tuli hetkessä uhkaus, kun HIFK:n Ilari Melart päätti haastaa Tuukka Mäntylän nokkapokkaan. Siihen hetkeen asti mainos oli mielestäni oivaltava ja hyvän maun rajoissa, vaikka se kohdistuikin yksilöön ja Mäntylä on kaukalossa esittänyt rajuja otteita. Paheksun väkivallan käyttämistä ongelmanratkaisussa. Nyrkkeilyssä miehet ottavat mittaa toisistaan nyrkein ja jääkiekossa maalintekotaidolla. Taisivat lajit nyt vähän sekoittua…

Iltalehden uutisointi aiheesta