Se isoin Rosberg

Jarno ja päärynä

On Keke, on Nico ja sitten on Jarno. Näistä kolmesta Keke taitaa olla isoin julkisuudessa mitattuna, Nico varmasti tämän hetkisistä Rosbergeistä paras kuski, mutta Jarno on varmasti fyysisesti isoin ja voimakkain tästä kolmikosta joten keskitytään häneen. Kuten aiemmin kerroin kuvasin Jarnoa Finnish Titans-julistetta varten, mutta samalla räpsin myös muutaman promokuvan. Sain niistä nyt pari tehtyä valmiiksi asti. Käytin samaa Finnish Titans-julisteesta tuttua voimakkaan valon teemaa näissäkin kuvissa. Dramaattinen sivuvalo tuntuu toimivan tällaisissa kamppailu-urheilukuvissa tuoden actionleffajuliste fiilistä.


Good Stuff

pullot

Olin aamukahvilla Tampereen Keskustorin Wayne´s Coffeessa ja huomasin juomahyllyssä nämä sympaattiset pullot. En voinut olla ostamatta niitä, koska halusin välittömästi kuvata ne ja tehdä blogipostauksen aiheesta. Mukavaa nähdä vaihteeksi valtavirrasta poikkeavaa pakkaussuunnittelua. Belvoirin Organic Lemonaden ja Pineapple & Grapefruit mehun pullot on hauskan leikkisiä retroisia etikettejä myöden.  Parasta tuotteissa on se, että ne ovat täysin lisäaineettomia ja sisältävät ainoastaan aitoja hedelmämehuja ilman lisä- tai makeutusaineita.

Tälläkertaa kuvasin pullot toimistollamme kahdella Elinchrome D-Lite2 salamalla, joissa oli softboxit. Salamat ammuin suoraan sivuilta pullojen ollessa kiiltävän valkoisella neukkarinpöydällä. Täten sain kauniit pullojen heijastumat pöydänpinnasta. Tälläkertaa onnistuin myös saamaan sellaiset kiillot pulloihin kuin halusinkin. Kotona värkästellessä yhdellä salamalla on joskus hankala päästä itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Noh, eipä nuokaan pullokuvat varmasti aivan ammattilaistasoa ole, mutta pikkuhiljaa alkaa tuo valaisupuolikin aueta kun sitä vaan harjoittelee.

Nyt kun ulkokuori on ainakin jollain tasolla arvosteltu, niin haastan Jokiksen tekemään postauksen sisällöstä.

Raskaansarjan työläiset

Jarno Rosberg kotisalillaan

Olen puuhastellut Suomalaisen ammattinyrkkeilyn parissa työni puolesta viimeaikoina. Uudistin nimittäin www.boxingnight.fi -saitin ulkoasun ja tein ulkoasun tänä lauantaina järjestettävään Boxing Night – From Russia With Love -tapahtumaan. Sitä seuraavakin tapahtuma on jo ovella sillä kuukauden päästä otellaan teemalla Finnish Titans. Päämatsina silloin on raskaansarjan Suomenmestaruusottelu, jossa Juho Haapoja puolustaa titteliään Jarno Rosbergiä vastaan.

Kävin Seinäjoen urheilutalolla kuvaamassa Haapojaa tapahtuman julistetta varten, samoin kuin Rosbergiä Nääshallissa Tampereella, jossa hän harjoittelee. Molemmat jättiläiset olivat erittäin helppoja kuvattavia ja erittäin mukavia sällejä. Siksi onkin hassua ajatella, että kaverit yrittävät tosissaan tarkoituksella tyrmätä toisensa kehässä kuukauden päästä. Noh, sellaista on kamppailu-urheilu. Mukana kuvauksissa oli kaksi tuikkua ja heijastin. Jarnon kuva on kuvattu siten, että molemmilla puolilla on salama sateenvarjoilla varustettuna. Valo tulee suoraan sivulta hieman yläviistosta. Halusin kuvaan tällaisen dramaattisen valon, jonka tuomaa tunnelmaa vielä korostaa lievä alaviisto kuvakulma. Jarno näyttää todellakin titaanilta! Juhon kuvaan haettiin jylhää tunnelmaa sosialistisesta realismista. Tämäkin on kuvattu alaviistosta ja valaistu kahdella salamalla suoraan oikealta, jotta saatiin voimakas kontrasti. Varjopuolta pehmitettiin heijastamalla valoa hopeareflalla. Juho näyttää myös melkoiselta järkäleeltä!

Juho Haapoja ja mestaruusvyö

Laatutesti

Tilasin Spreadshirtiltä neljä itsesuunnittelemaani paitaa, jotta näkisin millainen laatu eri painatustekniikoissa on. Tilasin Art Amür Zombien, Thunder and lighning Metalin, Illville Sluggersin ja Hope Is Pitch Blackin, jossa on musta nukkapainatus mustalla paidalla. Art Amür Zombie ja Illville Sluggers ovat digitaalitulostettu paitaan ja jälki näyttää yllättävän hyvältä. Thunder and lightning on erittäin kiiltävää metallipainatusta, jossa kaikki reunat ovat äärimmäisen siistejä ja veitsenteräviä. Myös Hope is Pitch Black vaikuttaa erittäin hyvältä.

Todellinen testi tulee kun paidat pesee ensimmäisen kerran, mutta uskon etenkin silkkipainetun Thunder and lightningin ja nukkapainetun Hope is Pitch Blackin kestävän erinomaisesti. Eniten jännittää miten digitaalitulostetut painatukset kestävät, mutta väriä näyttäisi olevan kohtuullisen pakususti, joten en usko kuvien haalenevan.

Ensi tuntuma Spreadshirtin tuotteisiin on siis hyvä ja voin jatkaa paitojen kauppaamista hyvillä mielin!

Loimut

Loimu pullot

Loimu vuosimallia 2008 ja 2009

Viime vuonna samoihin aikoihin Lignell&Piispanen lanseerasi uuden tuotteen markkinoille. Vuosikertaglögi Loimu pisti Alkon hyllystä silmään raikkaalla ja tyylikkäällä designillaan. Vuosi sitten ostin pullon ihan vain pakkauksen vuoksi ja tänä vuonna ihan samasta syystä. Toki sisältökin on maistuvaa, mutta joku muu voi blogauttaa siitä sitten enemmän. Alunperin ihastuin valkoisen pullon hillittyyn tyylikkyyteen ja siihen, että se erosi sekä muodollaan että valoisuudellaan muista glögituotepakkauksista. Niissä tunnelmaa usein haetaan tummilla sävyillä ja korostetaan talven pimeitä iltoja. Viime vuoden valkoinen pullo edusti jotain uutta ja siksi olinkin tänä vuonna aavistuksen pettynyt nähdessäni Alkon hyllyllä punaisen pullon. Olisin ehkä lämmennyt punaiselle pullolle enemmän, jos punaisen sävy olisi ollut sama kuin viime vuoden pullon korosteväri. Nyt punainen lähentelee samaa mitä ketsuppipulloissa käytetään. Joulunpunainen on hankala sävy! Ehkä myös ornamenttigrafiikat olisivat voineet olla suuremmat, mutta toisaalta mitä enemmän tuota tämän vuoden pulloa katselee, avautuu sen viime vuotisesta poikkeava design edukseen. Viime vuoden lumikuusigrafiikoissa oli jo huomattavissa slaavilaista viritettä, mutta uuden pullon grafiikat ovat entistäkin puhtaammin itä-eurooppalaiset. Uudesta pullosta tulee mieleen hauskalla tavalla 70-luvun termari.

Typografisista yksityiskohdista tämän vuoden pullossa miellyttää gemenanumerot vuosiluvussa ja gemenan käyttö ylipäätään. Vastaavasti viimevuonna typografia oli tehty versaalilla kautta linjan. Pullon muoto miellyttää minua kovasti ja ornamentit tukevat hienosti joulukuusimaista teemaa.

Terveisiä vaan Trustilaisille, jotka ovat pakkauksen suunnitelleet!

Uusia paitoja

paidat

Löysin arkistojen kätköistä lisää grafiikoita, joita olen tehnyt henkilökohtaiseen käyttöön tai ilman sen kummempaa merkitystä. Löysin myös nipun aihioita, joista voi jatkojalostaa lisää grafiikoita iloksenne. Ainakin yksi alasin-aiheinen vektoripiirros ehdottomasti kaipaa lähempää tarkastelua ja höystämistä.

Shop ´til you drop folks eli uudet paidat myynnissä kaupassa!

Raskasta Japania eli MUCC

MUCC2

Kolmantena  japanilaisbändinä tänä vuonna Tampereella vieraili MUCC. Kahteen edelliseen orkesteriin verrattuna MUCC oli lähempänä omaa musiikkimakuani, vaikka määritelmä experimental metal ei kyllä oikein tullut täytettyä. Bändiä oli Klubille tullut katsomaan ja kuuntelemaan ihan mukava määrä lähinnä teini-ikäistä yleisöä. Tällä kertaa en onnistunut pääsemään lavan ja turva-aidan väliin, joka itseasiassa Klubin keikoilla on kyllä harvinaisuus. Jouduin siis laukomaan kuvat yleisön seasta, mutta en pitänyt sitä haittana vaan lähinnä haasteena. Loppujen lopuksi yleisö ja ylösnostetut kädet loivat hyvää kehystä lavalla musisoiville artisteille. Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, että jätin 70-200 millisen linssin kotiin. Jotenkin sitä tuudittautui siihen, että Klubilla pääsee kuvaamaan läheltä, mutta lavan edusta oli tiiviisti kansoitettu eikä sinne ollut mitään mahdollisuutta tunkea. Nyt piti pärjätä 24-70 millisellä, joka toisaalta sitten kuitenkin riitti oivasti. Lähikuvat ymmärrettävästi jäivät ottamatta. Kotoa lähtiessäni pohdin kyllä mitä linssejä otan mukaani, mutta päätin sitten jättää suurimman linssin kotiin kun sitä niin harvoin tarvitsee. Virhe. Aina näköjään pitäisi kantaa kaikki linssit mukana.

MUCC1

Kuvaamista hankaloitti taas sama Klubin etuvalo-ongelma eli kun artisti tulee aivan lavan reunalle katoaa hän samantien valoista ja esiintyy pimeässä. Joten jälleen piti olla tarkkana ja laukoa kuvia oikealla hetkellä. Oikeastaan minua ei jäänyt harmittamaan se, että en päässyt aivan lavan reunalle kuvaamaan. Yleisön näkyminen kuvissa ei haittaa ainakaan minua. Kuvakulmien kannalta yleisöstä kuvaaminen on tietysti hieman yksitoikkoista, koska etenkin dramaattiset alakulmat ovat tyystin poissa kysymyksestä. Tämäkin piti ottaa vaan haasteena ja tehdä parasta jälkeä mitä olosuhteisiin nähden oli mahdollista. Bonuksena tässä tietysti oli se, että kuvasin varmaan viiden tai kuuden biisin aikana, koska kukaan ei tullut hätyyttämään. Turva-aidan välistä kuvaaminen olisi rajoittunut todennäköisesti kolmeen biisiin, mutta toki mahdollistanut nuo paremmat kuvakulmat. Summa summarum ihan ok kuvauskeikka, vaikka musiikillisesti ei välttämättä sitä minulle ollutkaan.

Kuvat tutusti Popgraphyssä.

Virsikannet

Nokkelimmat pokkelimmat, ovat varmasti jo nyt tajunneet, että kyseinen maisema on Samuli Edelmannin Maa on niin kaunis – Virsiä 3 -kannessa. Albumi julkaistiin juuri ja löytyy kauppojen hyllyltä. Trilogian kansista tuli kyllä komea kokonaisuus kiitos Jouko Lehtolan hienojen kuvien. Oli mukavaa olla tekemässä kaikkia näitä kansia, koska uudelleen sovitetut virret ovat vaikuttavaa kuunneltavaa. Eipä sitä heti uskoisi, että perinteisistä virsistä saisi noinkin mahtavia versioita. Kävin kuuntelemassa konserttia Tampereen Kalevan kirkossa ensimmäisen levyn kiertueella ja olin melko ällistynyt tulkintojen vahvuudesta. Suosittelen kaikille jotka eivät ole kahden edellisen virsilevyn tiimoilta Samulin konserttia kuullut. Kiertue starttaa 20.11. Helsingistä.

Maisema on muuten nykyisestä Sastamalasta ja kuvassa näkyvä rakennus on Sastamalan vanha keskiaikainen kirkko. Sastamala, Tyrvää ja Vammala, paikkakunnalla on kuntaliitosten myötä monta nimeä, mutta tiesittekö, että se on Akseli Gallen-Kallelan synnyinkunta?

Kauppojen hyllyllä on myös Pentti Hietasen uusi levy, johon kannet suunnittelin.

Hyvää Päivää, Hyvää Päivää!

HP_pullot

Hyvää Päivää -hyvinvointijuoman uusi ja vanha pakkaus

Kaupassa käydessäni huomasin, että Hyvää Päivää -juomien pakkaukset ovat kokeneet uudistumisen niin etikettien kuin pullojenkin osalta. Huomasin myös, että joissain kaupoissa on vielä vanhoja pulloja myynnissä ja päätin tehdä vertailevan postauksen aiheesta. Itse pidän uudistusta onnistuneena, sillä nyt pakkaus huokuu enemmän sitä raikkautta mitä tällaissa tuotteessa halutaankin olevan. Valkopohjainen etiketti sopii mainiosti uuteen kapealinjaiseen pulloon, jolla varmasti on haluttu myös kertoa tuotteen keveydestä.  Vaikka uudessa etiketissä typografia on ratkaistu osittain retrohengessä, on yleisfiilis ehdottoman moderni ja raikas. Vanhassa pakkauksessa värit ovat kauttaaltaan tummemmat ja typografia jotenkin väärällä tavalla vanhanaikainen verrattuna uuteen. Tuote itsessään ei ole kokenut reseptinmuutosta.

Tässä vielä making of-kuva tuotekuvauksesta. Taustalla siis Ikeasta hankittua kuvioitua muovia, joka alunperin on tarkoitettu keittiöön aterinlaatikon pohjalle. Muovi hajottaa hyvin valoa ja onkin suositeltava tuote kaikille kotikuvaajille. Kuvaus set up on järjestetty myöskin Ikeasta hankittuun kirjahyllyyn. Kuvattavat kohteet siis ylemmällä hyllyllä ja salama radiotriggerillä alemmalla hyllyllä, josta valo ammuttiin takaa muovin ja valkoisen paperiarkin kautta kohteisiin. Näin saatiin pulloissa oleva neste hehkumaan oivallisesti.

hp_making_of