Tampereen Klubilla piipahti kaksi suosikkibändiäni eli ruotsin D-Beat jyrä Disfear lämppärinään jyväskyläläinen Ghost Brigade. Olin yhteydessä kumpaankin bändiin ennen keikkaa sähköpostitse ja kysyin lupaa kuvaamiseen. Ilokseni molemmat orkesterit vastasivat myöntävästi pyyntööni. Otin kuvausreissulle mukaan molemmat rungot eli Mark III:n  ja 350D:n. Pikkukamerassa oli kiinni 15mm Sigma ja isossa suosikkilinssini 24-70mm Canon.

Ghost Brigade

Alkuperäisen aikataulun mukaan Ghost Brigaden olisi pitänyt olla ensimmäisenä, mutta toinen ruotsalaisbändi, Principles of Existence, jossa soittaa Disfearin kitaristi Uffe, aloittikin illan. Keikka oli kuulemma bändin ensimmäinen Ruotsin ulkopuolella ja ensimmäinen ilman omaa rumpalia, joten Disfearin kannuttaja Marcus paikkasi puuttuvaa kolleegaansa. Bändi oli ihan kohtuullisen kuuloinen trio, mutta lavashow ei ollut kummoinenkaan, joten kuvasaalis jäi laihaksi. Onneksi oli tiedossa kaksi erittäin mielenkiintoista bändiä paikkaamaan tilannetta. Kuusimiehinen Ghost Brigade nousi lavalle pienen odottelun jälkeen ja lunasti kaikki odotukset. Bändi oli nimittäin erittäin kovassa iskussa. Tämä oli toinen kerta kun GB:n näin keikalla ja ensimmäinen kerta kun kuulin uuden levyn biisejä livenä. Melankolisuudesta ja doom-vivahteista huolimatta bändi oli energinen ja raivokas. Suurta hankaluutta kuvauksen kannalta aiheuttivat jälleen kerran valot. Tuntuu, että valitan joka keikan jälkeen valoista, mutta tällä kertaa ne olivat erittäin ongelmalliset. Etuvaloja ei tuntunut olevan lainkaan ja muutenkin lamppuarsenaalia käytettiin suhteellisen säästeliäästi. Led-valot toivat vielä oman pikantin säväyksen soppaan. Omaan tunnelmaani vaikutti hieman se, että yleisöä oli vähänlaisesti eikä porukka ollut aivan lavan edessä. Toki samasta syystä pääsin helpommin kuvaamaan aivan lavanreunalta.

Disfearin Tompa Lindberg

Disfearia odotin suurella innolla, sillä edellisen kerran näin bändin Tampereen Yo-talolla noin vuosi sitten. Vaihdoin muutaman sanan paitaständillä ennen keikkaa laulaja Tompa Lindbergin kanssa ja esittelin itseni. Lindberg totesikin, että kuvaaminen ei ole koskaan Disfearille ongelma kunhan ei käytä salamaa. Disfear oli jälleen kerran juuri niin loistava kuin osasi odottaakin, mutta kuvaamista haittasi sama ongelma kuin Ghost Brigaden kanssakin. Tompa ravasi lavaa edestakaisin välillä tullen aivan lavan reunalle, jolloin oli saanut hyviä kuvia, jos etuvaloa vaan olisi ollut. Ei auttanut muuta kuin toivoa, että joku ruutu osuu kohdilleen. Klubin lavassa on se hyvä puoli, että lavalle nousevilta portailta pääsee kuvaamaan ikään kuin lavalta silti häiritsemättä bändiä. Tästä kuvakulmasta kuviin saa helpommin myös yleisöä ja katossa olevia suuria lamppuja artistin taustaksi. Koska olin tullut myös kuuntelemaan suosikkibändini keikkaa, en käyttänyt koko aikaa kuvaamiseen vaan pakkasin kamerat laukkuun ja vaihtoin rytmikkäät etusormenpainallukset päännyökyttelyyn.

Loput kuvat Popgraphyssä.