Tekijänoikeusongelma

hearts

Zombie sydän ennen ja jälkeen

Eipä ole ennen sattunut tällaista, että suunnittelemani design rikkoo tavaramerkkiä tai tekijänoikeutta. Noh, empä tiennyt sitä joskus pari vuotta sitten kun suunnittelin tuon taiteen ylistykseksi tehdyn burning heartin, jota kiertää Amor-nauha. Nyt kun laitoin kuvituksen t-paidan muodossa myyntiin Spreadshirtiin, otettiin sieltä yhteyttä, että he eivät voi laittaa kyseistä tuotetta myyntiin, koska pelkäävät rahallisia seuraamuksia. Amor on nimittäin Saksassa rekisteröity sana ilmeisesti tälle koruyritykselle ja Spreadhirt on alunperin saksalainen palvelu.

Eipä tässä ollut muuta vaihtoehtoa kuin keksiä korvaava termi amorille ja korvata olemassa olevat tuotteet uudella kuvalla. Amür valikoitui uudeksi sanaksi kuvitukseen ja uudet paidat ovat jo päivitetty kauppaan.

Lisää t-paitoja

Osa uusista designeistä.

Värkkäilin aikani kuluksi lisää grafiikoita t-paitoihin painettavaksi. Spreadshirt oli parantanut painatustekniikkaansa ja nyt pikseligrafiikoita saa myös värillisille paidoille. Kuvitustyylini sopii paremmin tuohon pikseligrafiikkapainatukseen, koska käytän mielelläni vahvoja kulutuksia ja roiskeita. Vektorigrafiikkaan nuo tuovat liikaa bezierpisteitä ja siten vaikeuttaa siten painattamista Spreadshirtillä.

Näiden uusien lisäksi suunnitteilla on uusia grafiikoita, nimittäin ainakin yksi pöllö-aiheinen old skool  ja yksi rakettiaiheinen paita.

Kaikki uudet paidat myynnissä kaupassa.

Takamasa Ishihara aka Miyavi

IMG_7039

Japanissa popparitkin näyttää erilaisilta


Toinen tänä vuonna Pakkahuoneella käyneistä japanilaisbändeistä oli Miyavi. Oikeastaan
Miyavi on laulaja-kitaristi, jolla on taustabändi. J-rock on minulle melko tuntematon genre, mutta näyttäisi olevan erittäin suosittua tavaraa etenkin teinityttöjen keskuudessa. Paikalla olikin arviolta tuhatkunta itseäni päätä lyhyempää musiikinkuluttajaa. Musiikki oli hämmentävä yhdistelmä erilaisia musiikkityylejä aina konemusiikista blueskitarointiin. Hämmennyksstä huolimatta on kuitenkin ollut mielenkiintoista nähdä näitä japanilaisia bändejä, koska ne eroavat jokatapauksessa länsimaisista orkestereista aina jollain tavalla.

Kuvauskeikkana konsertti oli melko peruskauraa. Itse artisti tosin hyppelehti ensimäisen biisin aikana sen verran sähköjäniksenä, että oli vaikeata pysyä mukana. Miyavi onneksi tuli usein lavan reunalle, josta oli kohtuu helppo metsästää kuvattavaa. Herran liiketiminen oli myös kuvauksellista, sillä hän usein pysähtyi poseeraamaan eri asennoissa. Tuollaisista hetkistä saattoi myös saada hyvää materiaalia, jos vaan oli hereillä. Pari hyvää hetkeä meni kyllä hukkaan. Livekuvaaminen on reaktiolaji. Kolmanteen biisiin Miyavi otti kitaran mukaan ja soitti pariin otteeseen melko hämmentäviä teknisiä soolopätkiä ilman taustabändiä. Keikka oli kohtuullisen kova-ääninen ja toivon, että nuorisolla oli tulpat mukana. Itsehän en kuuntele tai kuvaa yhtäkään keikkaa ilman korvatulppia. Tosin taidan käydä keskivertoa enemmän keikoilla, joten syytä onkin.

Keikasta jäi melko rutiini fiilis ja kuten niin usein aiemminkin, taas oli sellainen olo, että tulikohan yhtään järkevää ruutua, mutta väkisinkin aina muutama ihan ok kuva joukossa on. Seuraavana on vuorossa MUCC, joka näistä kolmesta tämän vuoden japanilaisbändeistä saattaisi olla mielenkiintoisin ja paras. Sitä kuvaillaan sanoilla ”MUCC on experimental metalia soittava yhtye. Heidän musiikkinsa on miksaus punkkia, funkkia, nu-metalia, thrash-metallia ja jossain määrin jopa grungea.”

Ai, niin samalla tuli testattua Pakkahuoneen uusi sisäänkäynti ja ihan hyvältä se vaikutti. Siihen nyt sitten saa tottua kunnes Hämpin Parkki on valmis eli vuosia.

Miyavi kuvat Popgraphyssä.

Tullikamarin Pakkahuoneen yleisösisäänkäynti muuttuu


Hämpin Parkin rakennustyön vuoksi Pakkahuoneen sisäänkäynti siirtyy Tullikamarin aukion puolelle 19.9. alkaen.
Aukiolle rakennetaan tilapäinen lämmitetty sisäänkäynti naulakkotiloineen, joka on kiinteässä yhteydessä Pakkahuoneeseen. Tullikamarin aukion sisäänkäynti on käytössä rakennustyömaan aikana 19.9.2009 alkaen toistaiseksi, kunnes toisin tiedotetaan. Rakennustyömaan aikana Pakkahuoneen toiminta jatkuu normaalisti.
Lähde: Tampereen kaupunki.

Tästä lähtien yours truly käyttää siis eri sisäänkäyntiä keikoille mennessä kuin ennen, koska peltilehmälaumat halutaan pakata maan alle. Kai siinä joku järki on. En ole vaan oikein keksinyt mikä. Tuntuu ihan yhtä järkevältä projektilta kuin Tampellan autotunneli, vaikka samalla rahalla olisi kehitetty Tampereen julkistaliikennettä melko roimasti.

Kaikki varmasti johtuu siitä, että ihminen on peruslaiska ja että ihmisen pitää päästä autolla kaupan oven eteen hinnalla millä hyvänsä. Kuljen lähes päivittäin bussilla töihin ja siinä kun aamusilmillä ihmettelee maisemaa joukkoliikennevälineen ikkunasta olen todennut, että n. 80%:ssa kaikista henkilöautoista on sisällä ainoastaan yksi henkilö. Ja täällä Tampereella Tampellan tunnelia rakennetaan juuri sillä verukkeella, että ruuhkat saataisiin vähenemään. Jos yhteen bussiin menee muutama kymmenen ihmistä niin siitä voi päätellä kuinka monella autolla se ruuhka vähenisi. Toinen huomio, jonka olen tehnyt on se, että kanssani bussissa matkustaa pääasiassa nuoria ja naisia. Kaiken ikäisiä naisia. Busseista puuttuvat lähes tyystin miehet ikähaarukalla 25-55 ja kas keitä näen aamuisin niissä autoissa yksinään matkaamassa…

Toivon vaan, ettei tuo 24/7 tapahtuva luolankilkuttelu ei vaikuta keikkanautintoihin. Päätän ekopaasaamiseni tähän, ugh! 🙂

T-paitagrafiikoita

mansruinshirt

Man´s ruin on yksi klassikkoaiheista

Viimeaikoina olen tehnyt useampiakin t-paitagrafiikoita sekä omaksi huviksi, että työssäni tilauksesta. Asiakkaille olen joka vuosi suunnitellut aina jokusen paidan, etenkin erilaisille festivaaleille ja tapahtumille, mutta nyt aktivoiduin suunnittelemaan ihan omasta halusta itselle kuvituksia paitoihin. Kaivoin arkostojen kätköistä kuvituksia, joita olen tehnyt ilman mitään sen kummempaa tarkoitusta. Muokkasin niitä paremmin paitohin sopiviksi ja piirustelimpa vähän uusiakin kun ideat lähtivät tulvimaan. Teen todennäköisesti lisää materiaalia ja laitan niitä myyntiin.

Löysin nimittäin taannoin Spreadshirt.net palvelun, johon voi kuka tahansa laittaa myyntiin paitoja omilla grafiikoilla. Perustimpa siis oman kauppapaikan, Shopographyn,  josta voi kuka tahansa ostaa suunnittelemani paidan. Kuten huomaatte saittien nimeämispolitiikkani on vankkumaton 😉 Kaikki grafiikat ovat tyyliltään melko old skool tatuointihenkisiä tai sarjakuvamaisia ja linja todennäköisesti pysyy samana tulevienkin grafiikoiden suhteen. Jos nämä miellyttävät silmää niin tsekkailkaa kauppaa aika ajoin, koska lisäilen sinne tuotteita lähitulevaisuudessa.

cocshirthopeshirt

Hope-paitaa saa myös mustalla nukkapainatuksella

Burlesque Tamperensis

LouLou D´Vil

Tampereen Klubilla järjestettiin tuttuun tapaan Circus meets Burlesque club suurella osallistujamäärällä. Vähemmistössä olivat ne jotka eivät olleet pukeutuneet asianmukaiseen asustukseen. Itse kuuluin vähemmistöön, mutta olinkin paikalla kuvaajana. Päätimme tosin Popgraphy-kolleegan kanssa, että ensi vuonna panostamme siihenkin puoleen.

Burleski on ollut kovassa nostessa pari vuotta ja kotimaisiakin esiintyjiä ilmaantuu aina vaan enemmän ja enemmän. Atlantin takana burleski-skene on ollut vahva jo vuosia, mutta kuten kaikki muukin niin tämäkin ilmiö on rantautunut peräpohjolaan jälkijunassa. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Mahtavinta mielestäni on se, että yleisö on ottanut tapahtumat omakseen ja panostavat pukeutumiseen tosissaan. Kerrankin suomalaiset uskaltavat revitellä kunnolla!

Mimi de Froufrou aamutoimissa ja Kiki Hawaii krokotiilin riivaamana

Burleski on mitä kuvauksellisin taiteenlaji ja siten erittäin mukavaa kuvattavaa. Noh, näin miehisestä näkökulmasta täytyy todeta, että onhan se mukava kuvata kauniita naisia lavalla. Normaalisti linssin läpi näkyy kyllä pitkiä hiuksia, mutta ne ovat usein kiinnittyneenä karvaiseen naamaan, enkä nyt puhu sirkuksen parrakaista naisista. Muutenkin oli mukavaa vaihtelua räpsytellä kuvia muistakin esittäväntaiteenlajeista kun ainoastaan rock n´rollista ja musiikista ylipäätään. Lavan edusta oli tiuhasti kansoitettu eikä sinne ollut mitään jakoa ängetä, mutta onneksi pääsin pieneen kulmaan lavan reunalle artistien puolelle, joten jonkinlaisten kuvien saaminen oli taattu. Kuvasin myös lavalle johtavilta portailta, mutta kyseisestä kulmasta tuli paha vastavalo lavan toisellapuolella sijainnesta spotista, joten siirryin takaisin lavannurkkaan.

Mimi de Froufrou merenneitona

Yleisön kuvaaminen olisi ollut hyvin houkutteleva idea, mutta Klubi ei tarjoa siihen kovinkaan hyviä olosuhteita. Yleisvalaistus oli erittäin niukka, mutta katossa roikkuvat hehkulamppuroikat toki loivat hyvää sirkustunnelmaa. Salamalla kuvaaminen on Klubilla hankalaa, koska käytännössä se pitää hoitaa suurien kattolamppujen alla ja ampua niiden kautta. Muilta osin katto nimittäin on musta, eikä siitä ole hyötyä salamakuvauksessa. Eikä päin naamaa salamalla ei oikein ole se juttu tässä genressä. Tästä johtuen pääpaino kuvissa on esiintyjillä. Ensi vuodeksi pitää kehitellä joku ratkaisu kaikkien niiden uskomattoman hienojen pukujen kuvaamiseksi. Veikkaan, että Popgraphyn voimin, jonkin keinon hihoistamme nykäisemme.

Myös sitä sirkusta oli tarjolla erilaisin esityksin

Lisää Circus Meets Burlesque 2009 kuvia galleriassa.

Sissivalaistusta

Tampereella järjestettiin Guerilla Lighting-valotapahtuma, jonka ideana oli tehdä valaisuiskuja keskustan alueella. Kohteita oli neljä: Yo-talo Kauppakadulla, laululava Näsinpuistossa, asuinrakennus Ojakadulla ja Tullikamari. Rakennukset valaistiin ulkopuolelta noin viidenkymmenen erittäin tehokkaan käsivalaisimen voimin. Joukkiota ohjasivat Annukka Larsen sekä TTVO:n opiskelijat. Paikalle oli saapunut viileästä illasta huolimatta suuri joukko uteilaita kansalaisia vaeltamaan valaisijajoukon kanssa läpi keskustan kohteesta toiseen. Kohteet saivatkin arvoisensa valaistuksen hetkeksi ja toivoisikin, että nämä ja muutkin kotikaupunkini rakennukset saisivat kunnollisen valaistuksen pysyvästi. Omaksi suosikiksi nousi tuo Ojakadun ”ranskalaiskorttelin” rakennus, jossa runoilija Eeva-Liisa Mannerkin on asunut.

Kolmen ysin hääkuvausta

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Keskiviikkona 9.9.09 oli kiireinen kuvauspäivä, sillä samalle päivälle sattuivat sekä Disfearin ja Ghost Brigaden keikat että tuttavapariskunnan hääkuvaus. Onneksi hääkuvaus suoritettiin keskipäivällä ennen kirkkoa, etteivät häävieraat joutuisi odottelemaan turhaan eikä tilaisuus venyisi. Bändien keikathan tietysti olivat illalla. Olimme palaveeranneet kuvaideoista hääparin kanssa hyvissä ajoin etukäteen ja sopineet millaista kuvaa lähdetään tekemään.

Alkuperäisenä ideana oli jollainlailla tuoda rokkia hääkuvaan. Ehdotin, että pari laitettaisiin lavalle valokiilojen paisteeseen. Tuleva aviopari innostui ideasta ja koska ääni- ja valoalan ammattilaisia molemmat ovat. Samasta syystä he rakensivat itse valotilanteen. Se tehtiin jo edellisenä päivänä, samalla kun testasin salamat ja valotukset, ettei h-hetkellä tarvitse alkaa arpomaan. Roudarin arkea tuotiin kuviin myös roudauskeiseillä, trussin pätkällä ja mikkipiuhalla. Vaikka kuvat ovat pohjavireeltään melko perus hääkuvia, niihin saatiin kuitenkin se joku juttu mikä erottaa ne muista hääkuvista. Ylläolevassa kuvassa minua viehättää tuo ristiriita pynttäytyneen hääparin ja varaston välillä. Kuvassa on jotain hyvin perinteikästä, mutta samalla uutta.

Kuva on valaistu spottien lisäksi kahdella Elinchromen salamalla, jotka ovat sijoitettu kameran molemmin puolin n. 45 asteen kulmiin kohteista. Morsiamelle läpiammuttava valkoinen varjo ja sulhaselle heijastava hopeinen varjo.

Kuvaukset rakennettiin Musiikki Moden ääni- ja valovarastoon. Musiikki Mode on Pirkanmaalainen äänentoisto- ja valopalveluyritys. He tekevät päätoimisesti äänentoistoon ja valaistukseen liittyviä toteutuksia ja vuokraavat kalusteita juhlatilaisuuksiin.

Kuva on julkaistu hääparin suostumuksella.

Epäpelko, Haamuprikaati ja Olemisen periaatteet

Tampereen Klubilla piipahti kaksi suosikkibändiäni eli ruotsin D-Beat jyrä Disfear lämppärinään jyväskyläläinen Ghost Brigade. Olin yhteydessä kumpaankin bändiin ennen keikkaa sähköpostitse ja kysyin lupaa kuvaamiseen. Ilokseni molemmat orkesterit vastasivat myöntävästi pyyntööni. Otin kuvausreissulle mukaan molemmat rungot eli Mark III:n  ja 350D:n. Pikkukamerassa oli kiinni 15mm Sigma ja isossa suosikkilinssini 24-70mm Canon.

IMG_5312Ghost Brigade

Alkuperäisen aikataulun mukaan Ghost Brigaden olisi pitänyt olla ensimmäisenä, mutta toinen ruotsalaisbändi, Principles of Existence, jossa soittaa Disfearin kitaristi Uffe, aloittikin illan. Keikka oli kuulemma bändin ensimmäinen Ruotsin ulkopuolella ja ensimmäinen ilman omaa rumpalia, joten Disfearin kannuttaja Marcus paikkasi puuttuvaa kolleegaansa. Bändi oli ihan kohtuullisen kuuloinen trio, mutta lavashow ei ollut kummoinenkaan, joten kuvasaalis jäi laihaksi. Onneksi oli tiedossa kaksi erittäin mielenkiintoista bändiä paikkaamaan tilannetta. Kuusimiehinen Ghost Brigade nousi lavalle pienen odottelun jälkeen ja lunasti kaikki odotukset. Bändi oli nimittäin erittäin kovassa iskussa. Tämä oli toinen kerta kun GB:n näin keikalla ja ensimmäinen kerta kun kuulin uuden levyn biisejä livenä. Melankolisuudesta ja doom-vivahteista huolimatta bändi oli energinen ja raivokas. Suurta hankaluutta kuvauksen kannalta aiheuttivat jälleen kerran valot. Tuntuu, että valitan joka keikan jälkeen valoista, mutta tällä kertaa ne olivat erittäin ongelmalliset. Etuvaloja ei tuntunut olevan lainkaan ja muutenkin lamppuarsenaalia käytettiin suhteellisen säästeliäästi. Led-valot toivat vielä oman pikantin säväyksen soppaan. Omaan tunnelmaani vaikutti hieman se, että yleisöä oli vähänlaisesti eikä porukka ollut aivan lavan edessä. Toki samasta syystä pääsin helpommin kuvaamaan aivan lavanreunalta.

IMG_0617

IMG_5800Disfearin Tompa Lindberg

Disfearia odotin suurella innolla, sillä edellisen kerran näin bändin Tampereen Yo-talolla noin vuosi sitten. Vaihdoin muutaman sanan paitaständillä ennen keikkaa laulaja Tompa Lindbergin kanssa ja esittelin itseni. Lindberg totesikin, että kuvaaminen ei ole koskaan Disfearille ongelma kunhan ei käytä salamaa. Disfear oli jälleen kerran juuri niin loistava kuin osasi odottaakin, mutta kuvaamista haittasi sama ongelma kuin Ghost Brigaden kanssakin. Tompa ravasi lavaa edestakaisin välillä tullen aivan lavan reunalle, jolloin oli saanut hyviä kuvia, jos etuvaloa vaan olisi ollut. Ei auttanut muuta kuin toivoa, että joku ruutu osuu kohdilleen. Klubin lavassa on se hyvä puoli, että lavalle nousevilta portailta pääsee kuvaamaan ikään kuin lavalta silti häiritsemättä bändiä. Tästä kuvakulmasta kuviin saa helpommin myös yleisöä ja katossa olevia suuria lamppuja artistin taustaksi. Koska olin tullut myös kuuntelemaan suosikkibändini keikkaa, en käyttänyt koko aikaa kuvaamiseen vaan pakkasin kamerat laukkuun ja vaihtoin rytmikkäät etusormenpainallukset päännyökyttelyyn.

Loput kuvat Popgraphyssä.