Leppoisa sunnuntai

pahis

Jälleen on ollut laiska sunnuntai. Katselin dokumentin merirosvoprinssi ”Black Sam” Bellamystä ja hänen lyhyestä elämästään. Ennen kuolemaansa Black Sam ja Wydahin miehistö ehti ryöstää yli viisikymmentä kauppa-alusta reilussa vuodessa. Se tekee melkein aluksen viikossa!

Toinen dokumentti keskittyi valaisemaan Alpeilta vuonna 1991 löytyneen Ötzin kuolemaan johtaneita mahdollisia tapahtumia. Itseäni kiinnosti miten dokumentissa käsitellään Ötzin useat tatuoinnit, mutta mitään uutta tietoa ei tullut. Ilmeisesti ne ovat olleet nivelrikon parantamiseen liittyviä merkkejä.

Asensin eilen MacBookiini juuri julkaistun Lumileopardin, joka aiheutti sen, että  t-paitadesignprojektini seisahti. Uskollinen suunnitteluohjelmani FreeHand ei nimittäin suostunut käynnistymään. Pienen googletuksen jälkeen luin foorumeilta, että muillakin on ollut samoja ongelmia. Pitänee huomenna testata muutamaa jippoa kun saan asennuslevyt käsiini. Pohdin kyllä jo, että joudun alkamaan opetella Illustratoria. Aina kun olen kyseisen ohjelman avannut, on se tuntunut erittäin hankalalta käyttää verrattuna FreeHandiin. Toivonkin, että saan FreeHandin toimimaan sillä se on mielestäni ylivertainen Illuun verrattuna. Myönnetään, että Illussa on muutamia erittäin hyviä työkaluja, mutta samat efektit voi tehdä käsin Hanskassa.

Tänään myös varmistui Circus meets Burlesque klubin kuvauskeikka, niin että tänks Kitte ja nähdään siellä! 😉

Kansimaisema

Yhdessä syksyn uutuusalbumeista on kyseinen minun ottama kuva kansikuvana. Kannet on myös muilta osin minun suunnittelemat. En vielä paljasta minkä nimisestä albumista on kyse ja kenen se on, mutta tarkkailkaa kauppojen levyhyllyjä lokakuun alkupuolella. Paljastan nimet jahka albumi julkaistaan ja kerron myös jotain suunnitteluprosessista.

Kauppoihin pamahtaa ensi kuun lopussa myös Pentti Hietasen uusi albumi ”Rakastan elämää”, johon suunnittelin kannet. Pentin albumin hienoista kuvista vastaa Mikko Harma.

Sirkusta ja burleskia

CMB julle

Tein tuossa tovi sitten julisteen Circus meets Burlesque-klubille. Pohjana käytin yhtä viime vuoden tapahtumassa kuvaamaani kuvaa. Burleski-kulttuuri on tehnyt kovan nousun Suomessa viime vuosina ja klubeja järjestetäänkin suurimmissa kaupungeissa tiuhaan. Muistan viime vuoden tapahtuman hienona, jännittävänä ja kiihkeänä visuaalisuuden ilotulituksena. Esiintyjien kuvaaminen ei eronnut milläänlailla muusta esittävän taiteen tai urheilun kuvaamisesta. Oikeastaan esiintyjien kuvaaminen oli siinä mielessä erityisen palkitsevaa, että koko taiteenlaji perustuu dramaattiseen ja viehkeään poseeraamiseen. Valotilanteen tosin muistan olleen hankala, mutta siihen nähden olen erittäin tyytyväinen muutamaan ruutuun. Itseasiassa jälkikäteen harmitti etten kuvannut enemmän tapahtumaan osallistuneita, koska 90% ihmisistä oli pukeutunut tyyliin sopivasti eli erittäin näyttävästi. Jos nyt saan kuvausluvan tällekkin vuodelle (Vink, vink Kitte), niin ehkäpä kuvaan myös osallistujia enemmän.

Jos et ole koskaan käyneet burleskiklubille, suosittelen ottamaan osaa tähän tapahtumaan, mutta pidä kiirettä lippujen kanssa, sillä tapahtuma myydään varmasti loppuun.

Otos viime vuoden burleskikuvista.

Keikkakalenteri

Loppuvuoteen alkaa perinteisesti kerääntyä keikkoja. Pakkahuoneelle on tulossa kaksi japanilaista J-rockbändiä  eli Miyavi ja MUCC. Japanilaisbändit ovat visuaalisesti täkäläisistä poikkeavia ja siten mielenkiintoisia kuvattavia. Noitakin enemmän odotan Hellsingin vampyyrien eli The 69 Eyesin keikkaa. Olen nähnyt bändin kerran aiemmin, mutta ilman kameraa. Olen myös nähnyt Ville Juurikkalan oivallisen Route 69-valokuvakirjan, joten mielenkiintoista kuvamateriaalia olisi varmaan mahdollista saada.

Amorphiksen keikka on Suomenkiertueen viimeinen, joten toivottavasti jotain spesua olisi tiedossa ennen muualle Eurooppaan siirtymistä. Amojen kanssa Euroopan-rundilla kiertävät Before the Dawn ja Amoral. Jälkimmäinen tunnetaan nykyisin varmasti parhaiten uudesta laulajastaan Ari Koivusesta. Luulisin, että Amoralkin olisi mielenkiintoinen kuvattava. Ensivuoden puolelle on varmistunut jo yksi keikka eli Kamelotin Pakkahuoneen keikka.

Lisäsin tuohon sivupalkkiin kalenterin, joka näyttää seuraavat tapahtumat ja keikat, joihin todennäköisesti menen kuvaamaan ja joista Popgraphyyn on tulossa kuvia.

J Ahola arkistojen kätköistä

JAhola 1J Ahola vuonna 2007 Tampereen Tuomiokirkon portailla

Tovi sitten sain sähköpostia, jossa kysyttiin lupaa käyttää kyseistä kuvaa Oulu All Star Big Band Festivalin yhteydessä. J Ahola on nimittäin esiintymässä 7.11. Big Band goes Heavy -nimisessä konsertissa. Jouduin kaivamaan tämän kuva arkistojen kätköistä sillä onhan kuvan ottamisesta jo reipas kaksi vuotta. Tästä innostuneena käsittelin kuvan uudelleen ja laitoin sen toisen samassa sessiossa otetun kuvan kanssa Popgraphyn Promo-galleriaan. Kuva on alunperin otettu Tilkkutäkki 3-levyä varten, koska Aholasta ei tuolloin ollut muita kuin Teräsbetoni-aiheisia promokuvia ja ne eivät ymmärrettävästi sopineet tähän yhteyteen. Levy kun sisältää riparilauluja, niin ehkä soturikuvat eivät olisi olleet aivan sopivia. Mukavaa kuitenkin, että kuville on edelleen käyttöä!

Gallerian paluu

Koska siirsin kaikki musiikkiaiheiset kuvat Popgraphyyn päätin palauttaa gallerian muille kuville. Vaikka osoitteessa lukee mahtipontisesti portfolio on galleria enemmänkin kokoelma sellaisia sekalaisia kuvia, jotka ei Popgraphyn alle sovi. Galleria on minulle samallalailla vapaa temmellyskenttä kuin tämä blogikin. Toki pyrin laittamaan esille ainoastaan hyviä kuvia, mutta koska hyvän kuvan määritelmä on suhteellisen laaja, pidätän oikeuden itselläni valikoida kuvamateriaalia miten huvittaa. Luvassa siis on aikalailla mitä tahansa. Jaottelin kuvia omiin kansioihinsa aihepiirien mukaan ja galleriassa onkin jälleen nähtävissä esim. ammattinyrkkeilyä, burleskia, kissoja ja muuta kuvia.

Galleriassa on laaja kuvasarja Saari-nimisestä tanssiteoksesta, joka esitettiin pari vuotta sitten. Minua pyydettiin tekemään teokselle juliste ja mutta päädyin sittemmin kuvaamaan myös harjoituksia. Teoksen toteutti tamperelainen 15 tanssijan Tanssiteatteri MM, joka halusi antaa esiintymisellään yleisön pohdittavaksi kuvia elämästä, jossa näkyvät leimaavat asenteet vammaisuutta ja mielenterveyskysymyksiä kohtaan. Kävin seuraamassa muutamia harjoituksia ja imemässä tunnelmia julisteideaa varten. Oli myös hienoa seurata tanssijoiden harjoituksia, työskentelyä ja kehitystä matkan varrella. Lopullinen teos oli intensiivinen ja mielenkiintoinen. Harmi vaan, että sitä esitettiin kanta-esityksen lisäksi ainoastaan kerran. Tein julisteen ja valokuvat hyväntekeväisyytenä, koska halusin antaa panokseni lahjana hienolle projektille.

Potretti fillarin kera

Cruisin´ 1

Päätimpä kuvata lomapäivien ajankuluksi itsestäni potretin uutukaisen fillarini kanssa. Cruiseri on Electra Rally Sport metallinhohto vihreänä. Olen nyt heinäkuusta lähtien taittanut kutakuinkin kaikki työmatkat tällä upealla fillarilla. Renkaat ovat todella läskit, ajoasento leppoisa ja selkään hypätessä tulee aina hyvälle tuulelle. Parhautta! Mutta jotta ajaminen olisi turvallista on hyvä käyttää kypärää. Kuvissa päässäni nimittäin on kypärä eikä hattu. Yakkay valmistaa kypäriä, joihin saa vaihdettua erilaisia ”hattuja” päälle. Suosittelen näitä kypäriä kaikille niille, jotka ovat valittaneet, että pyöräilykypärät ovat susirumia. Enää ei ole tekosyytä olla käyttämättä kypärää.

Kuvaussessio sinänsä ei ollut mitenkään ihmeellinen. Asettelin salamat siten, että toinen oli etu viistossa ja toinen takaviistossa. Etummaiseen laitoin valkoisen varjon tasaamaan valoa ja takimmaiseen hopean varjon korostamaan fillarin kromiosia. Yksin kuvatessa hankaluus oli saada tarkennusta kohdilleen, eikä se ihan täysin osunutkaan, mutta riittävästi tällaiseen omaan puuhasteluun. Linsseinä kuvauksessa oli Canon 24-70/2.8L ja Sigma 15/2.8. Taustana on toimistomme oleskelutilan seinä. Herkästi syttyvää-merkki on maalattu seinään ja siihen on normaalisti keskelle kiinnitettynä jauhesammutin. Jos se sammutin jossain pitää olla, olkoon se sitten tyylillä!

Lisää tuotehuhuja Canon-leiristä

1250680167dsc00049

1D mark IV:n lisäksi netissä huhutaan 7D:n tulemisesta. Kamera olisi täyden kennon runko, mutta 5D mark II:sta poiketen vain, lähteistä riippuen, 12 tai 15 megapikselin kennolla. Joissain lähteissä puhutaan jopa 5,9 fps nopeudesta. Itse uskon nopeuden olevan lähellä tuota neljää kuvaa sekunnissa. Speksien perusteella 7D tuntuisi olevan 5D:n pikkuvelimalli. Itseasiassa se tekee kamerasta minulle hyvin mielenkiintoisen, koska luulisin hinnoittelun olevan enemmän kuin kohdallaan. Tästä saattaisi saada hyvän kakkoskameran 1D mark III:n rinnalle. Jään odottamaan Canonin uusia DSLR-sarjojen tuotejulkistuksia, sillä tänään julkaistiin ainoastaan pokkarikameroita.

  • Canon 7D
  • CMOS 12MPs Full Frame
  • Digic 4
  • Iso 100 – 25600
  • OLED 3.0″
  • 3.9fps
  • viewfinder 98%

Lähde

Canon 1D mark IV tulossa

Canon 1D mark IV

Canon on julkaisemassa 1D mark IV runkoa. Oletettua oli, että HD-laatuinen videokuvaus tulee uutena ominaisuutena. Itse en ole suuremmin tuosta ominaisuudesta innostunut, mutta ymmärrän suuren potentiaalin, joka piilee hyvässä kuvanlaadussa ja Canonin linssivalikoimassa. Sonispheressä juttelin videokuvausryhmän kanssa ja he olivat erittäin innostuneita 5D markII:n videokuvausominaisuudesta ja siitä miten se mahdollistaa esim. auton sisällä kuvaamisen erittäin näppärästi johtuen kameran pienestä koosta ja sopivasta laajakulmalinssistä. Enää ei tarvitse viritellä auton konepellille järjestelmää vaan kameran voi laittaa esim. tuulilasiin sisäpuolelle imukupeilla. Kyse on myös tavallaan halvasta RED-järjestelmästä vaihdettavine optiikoineen. Mark IV tietysti mahdollistaa tekniseltä kantilta vielä enemmän kuin 5D mark II.

Kamerassa on sama croppikerroin kun ennenkin, mutta megapikselimäärää on nostettu kymmenestä kuuteentoista. ISO-arvot vaikuttavat mielenkiintoisilta ja lupaavat hyvää kuvaa 3200 ISOlla, mikä lämmittää etenkin rokkikuvaajan mieltä.  Mark III nopeuteen tottuneena kaikki muut kamerat tuntuvat auttamatta hitailta, mutta näköjään lupaavat mark IV:n olevan edeltäjäänsäkin nopeampi. Liveview AF vaikuttaa hyvältä ominaisuudelta. Toisaalta omalla kohdallani Liveviewn käyttö on jäänyt ainoastaan muutamiin testikuviin. Tositoimissa en ole ominaisuutta koskaan käyttänyt. Parannettu AF nyt ylipäätään taitaa olla päivänselvä juttu. Canon taisi ottaa opikseen mark IIIn kohdalla tapahtuneesta sekoilusta.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen runko on tulossa, mutta pitää pohtia tosissaan tuleeko vaihdettua mark III:a tähän. Ennemmin taidan sijoittaa euroni 5D mark II:een täyden kennon vuoksi.

  • 1.3 crop
  • Images ~16MP
  • ISO 50-26500
  • 8MP sRAW1 format providing images that seem to best 1D3 files in detail
  • Very clean images at ISO 3200. 6400/12800 take further processing very well
  • Slightly faster FPS than 1D3 in real life shooting
  • AF greatly improved and very good in low light (actual comment was ‘Nikon fast’ 😉
  • Liveview AF – not up to fast sports use, but very usable otherwise
  • Video as with 5D2
  • Screen as per 5D2
  • Ergonomic improvements with grips – some buttons moved
  • Feels faster and more responsive in nearly all aspects of real use.

Lähde

Billboardin kuvakisa

Ilmeisesti en siis menestynyt Billboardin kuvakisassa, koska uusi kisa, Ultimate Music Moment, on laitettu pystyyn ja minulle ei ilmoitettu edellisen mittelön tiimoilta mahdollisesta menestyksestä. Nyt pohdinkin pitäisikö sitä osallistua uudelleen esimerkiksi yhdellä tai kahdella tarkoin valitulla kuvalla. Sarjoina tällä kertaa ovat Performances, Crowd ja Artist portraits. Olisiko ehdotuksia kisakuviksi?

Kuvaehdokkaat voi tsekata Popgraphystä.

Aavekaupunki

ferriswheel

Maailmanpyörä Tampereen Keskustorilla

Sirkus Sariolan maailmanpyörä käväisi Tampereen Keskustorilla heinäkuussa parin viikon ajan. Itse en valitettavasti kerennyt testaamaan vempelettä, mutta matkalla Sonispheren junalle nappasin tämän kuvan. Yhdistelmänä Canon 350D ja 15mm Sigma. Aikaisesta aamusta johtuen kaupunki näyttää autioituneelta ja aavemaiselta. Hetki oli niitä, jolloin vaan pysähtyy ja kaivaa sen kameran repusta ja ottaa sen kuvan. Samaan spontaaniuteen olen yrittänyt kuvatessani festarien yleisöä. Jos vähänkin tuntuu siltä, että kuva pitäisi ottaa, niin ei pidä aikailla vaan rohkeasti laukoa niitä kuvia, koska tilanne ei tule koskaan toistumaan. Noh, maailmanpyörä pysyi paikallaan jonkin tovin, mutta ymmärtänette pointin.

Yleisön kuvaamisessa pitää myös uskaltaa mennä iholle. Sitäkin olen muistutellut itselleni. Pitää olla härski, että saa hyviä kuvia. Tosin olen useinmiten erittäin kohtelias kuvaaja ja kysyn kuvattavalta luvan, mutta kun on esimerkiksi metallibändin eturivin edessä sitä ei kysele lupia vaan laukoo kuvia mylvivästä metallilaumasta ja nousee paineaidalle kuvaamaan moshpittiä välittämättä näkeekö joku sillä hetkellä bändiä vai ei.

Joten olkoon tämä vinkiksi kaikille: laukokaa ja jalkazoomilla lähelle!

Divine

divine

Viehtymykseni mustiin pakkauksiin on huomattu ja sain lahjaksi kuvassa olevan suklaan. Mitä muuta ihminen tarvitsee kuin suklaata, MacBookin, kissan ja kuvan ulkopuolella olevan kupillisen kahvia. Mikä parasta tuote on reilun kaupan suklaata. Maultaan suklaa oli perushyvää tummaa suklaata ja kaakaoprosenttiin nähden yllättävän pehmeän makuista.

En mahda mitään, mutta nimestä Divine minulle tulee välittömästi mieleen toinen, täysin erilainen Divine 🙂

Passeja ja tarroja

Sonispheren Metallica-kuvauspassi ja sen puuttuminen kokoelmastani toi idean esitellä kertyneitä passeja ja fototarroja, koska muutamat niistä ovat melko komeita. Festareilla harvoin saa fototarroja, mutta yksittäisillä halli- ja klubikeikoilla aika ajoin niitä saa ulkomaalaisilta kiertueella olevilta bändeiltä. Passit yhdistettynä rannekkeeseen taas ovat käytössä enimmäkseen festareilla.

Tässä tuoreimpia tarroja ja passeja. Etenkin noita passeja minulla on melkomoinen nivaska lisää ja ehkä esittelen myöhemmin niiden parhaimmistoa.

Must

must

Tänään kaupassa käydessä silmään osui uudet Malacon Must lakritsisalmiakkipussit. Makuina on Dark Shots, Moods of Black ja Touch of Sea. Jälleen huomasin tarttuvani mattamustaan pakettiin. Designpsykologia toimii ainakin minun kohdalla, sillä koen, että musta väri yhdistettynä linjakkaaseen valkoiseen typografiaan viestittää tuotteen laadukkuudesta.

Tässä tapauksessa sisältö oli pakkaukseen verrattuna aavistuksenomainen pettymys, sillä nuo Dark Shotsit ovat samoja salmiakkikuulia, joita on saanut irtokarkkeina jo vuosia. Ne ovat kyllä hyviä, mutta luulin kokeilevani uutta tuotetta. Moods of Blackit osoittautuivat ihan perus salmiakkilakuiksi, joten ei mitää uutta siinäkään pussissa. En testannut kolmatta makua eli Touch of Seata, mutta veikkaan niiden olevan tavallisia suolasalmiakkeja. Pisteet siis Malacon pakkaukset suunnittelevalle toimistolle, että yksi asiakas on saatu testaamaan tuotetta ainoastaan pakkauksen vuoksi. Miinuspisteet siitä, että uutuustuote ei ollut oikeasti uutuus.

Tammerfest päivä 4

Tammerfestin lauantai oli minulle lyhyempi kuvauspäivä kuin aiemmat kolme, koska lauantaina oli paljon päällekkäisyyksiä keikkojen suhteen. Samaan aikaan oli Maj Karman, Maija Vilkkumaan ja Tehosekoittimen keikat. Jouduin siis valitsemaan vain mielenkiintoisimman keikan. Nimittäin Tehosekoittimen, koska keikka oli yksi ainoista tämän kesän keikoista ja viimeisistä keikoista ylipäätään. Ennen Tehiksien keikkaa kävin Yo-talolla katsomassa Riston iltapäivämatineaa. Ristosta tai Riston musiikista minulla ei ollut juurikaan kokemusta joten jälleen kerran menin paikalle avoimin mielin. Tiesin, että osin elektronista materiaalia oli luvassa ja mitä olin muiden kuvia Riston keikoilta nähnyt päätähti itse esiintyisi koskettimien takaa.  Yo-talo ei ole kuvaajan unelma valojen suhteen, mutta valoja oli tekemässä tuttu, joten tiesin, että jotain mielenkiintoista olisi luvassa. Elektronisuudesta huolimatta Risto on ihka oikea rockbändi kitaralla, bassolla ja rummuilla. Ristolla oli eturivissä innokkaita kannattajia, mutta onnistuin silti tunkemaan itseni aivan lavan viereen josta sain muutaman mojona lähikuvan. Siirryin sitten lavan toiseen reunaan, josta oli helpompi sommitella kuvaan enemmän kuin yksi bändiläinen. Kuvat ovat mielestäni huomattavsti mielenkiintoisempia, jos niihin on onnistuttu sommittelemaan hyvin pari soittajaa. Yhdestä soittajasta on ymmärrettävästi huomattavasti helpompaa saada kuvia ja mielenkiintoisen kuvan saaminen yhdestä soittajasta on seuraava askel. Kaksi tai useampi sommiteltuna samaan kuvaan hyvin on jo haaste. Toisaalta Yo-talon lava on sen verran pieni, että samaan kuvaan on suhteellisen helppo ainakin saada mahtumaan samaan kuvaan parikin pelimannia.

Ristoa kuvasin puolisen tuntia kunnes piti lähteä Keskustorille odottelemaan Tehosekoittimen keikaa alkavaksi. Teltta oli täpötäynnä, sillä keikka oli jo aikaa sitten loppuunmyyty. Tällekkin keikalle minulla oli mahdollisuus mennä ensimmäisen biisin aikana kuvaamaan lavan sivusta, mutta päätin jättää mahdollisuuden käyttämättä. Olin todennut edellisen päivän Kolmannen Naisen keikalla, että mahdollisuudesta huolimatta sivusta oli hankala saada hyvää materiaalia. Joten päätin olla kaikki kolme biisiä muiden kuvaajien kanssa lavan edessä. Hyvä niin! Tehis oli kovassa iskussa ja kaikki rokkimaneerit lähtivät suurella energialla. Tuntui kuin bändi ei olisi koskaan poistuntukaan lavoilta. Onnistuin nappaamaan pari hyppykuvaa, mutta harmittamaan jäi kun en saanut kuvaa Oton, Matin ja Hanskin pyramidista. Kaikki kuvaajat olisivat varmasti halunneet kuvata bändiä pidempäänkin, koska hienoja tilanteita tuli jatkuvalla syötöllä. Jäin seuraamaan keikan loppuun ja olin tyytyväinen, että tein niin. Keikka nimittäin oli varmasti kesän kovin suomalainen rock n´roll show.

Popgraphy kolleegani suunnitteli menevänsä vielä illan viimeiselle keikalle kuvaamaan CMX:ää, mutta minä päätin jo luovuttaa. Keikan jälkeen kävin illallisella pitkän kaavan kautta paremman puoliskoni kanssa. Rentoutuminen olikin paras vaihtoehto melkomoisen kuvausrupeaman jälkeen.

Kaikki Tammerfest-kuvat Popgraphyssä.