Sonisphere ja minä

Sonisphere alue tyhjänä ja Linkin Parkin aikana

Kun Sonisphere aiemmin tänä vuonna julkaistiin ajattelin, että olisi mahtavaa päästä kuvaamaan festarin keikkoja. Tapahtumaan varmistui matkan varrella hienoja orkestereita kuten Machine Head ja Mastodon. Olin heittänyt toivoni jo kauan aikaa sitten kunnes aivan viime metreillä ennen tapahtumaa minua pyydettiin Sonispheren tapahtumakuvaajaksi. Alunperin olin varautunut kuvaamaan ainoastaan aluetta ja yleistä meininkiä, mutta homma laajeni myös bändien kuvaamiseen. Minut varattiin paikalle torstaista lauantaihin, mutta käytännössä homma painottui pelkästään lauantaille. Torstaina toki kuvasin tapahtuman rakennukesesta kuvia ja aluetta ylipäätään. Perjantai meni lähinnä sadetta pidellessä ja auttaessa kyltityksessä. Illalla saunoin ravintolatyöntejiköiden kanssa, joilla oli ollut raskas päivä alueen ravintoloita rakentaessa.

Yleisöä eturivissä

Tapahtumapäivän aamuna menin alueelle hyvissä ajoin ennen porttien aukeamista, sillä halusin saada alueesta kuvia tyhjänä ennen yleisön saapumista. Tietenkin piti olla portilla odottamassa niiden aukeamista ja kuvaamassa sisään ryntääviä ihmisiä. Odottamassa olikin jo muutama sata innokasta fania sisäänpääsyä. Minulla oli aikaa pyöriä alueella ennenkuin työnantajani saapui paikanpäälle, joten käytin ajan hyödyksi ja kuvasin yleisöä ja kävin piipahtamassa leirintäalueella kuvaamassa heräileviä ihmisiä. Jäin juttelemaan kuvaamisen lomassa muutamankin porukan kanssa ja kyselin miten sateinen yö oli mennyt. Pääasiassa hyvin kuulemma. Alue oli aamullakin osittain yhtä suurta mutakenttää. Kävin kuvaamassa päivän ensimmäisen bändin Los Bastardon Finlandesesin ja Mastodonin kunnes tapasin brittiläisen työnantajani. Silloin selvisi, että päivän aikataulu tulisi olemaan äärimmäisen tiukka. Kuvia piti toimittaa jatkuvasti, eikä jälkikäsittelylle jäänyt juurikaan aikaa. Kun bändi oli kuvattu piti kuvat valita ja toimittaa heti eteenpäin. Bändien välillä kävin kuvaamassa muita toimeksiantoja, joista kuvat toimitin myös heti. Mastodonin keikan onneksi ehdin nähdä ja kuulla melkein kokonaan sillä bändiä sai kuvata kolme viimeistä biisiä. Mastodon on nimittäin ollut SE bändi tässä viimeajat joten oli mukava nähdä ja kuvata kyseinen bändi nyt jo toisen kerran vuoden sisään.

Linkin Park lavalla

Kävin kuvaamassa haastattelukuvan Machine Headin Phil Demmelistä, joka oli hetkeä aiemmin tuupertunut lavalle ja Lamb Of Godin laulajasta Randy Blythestä, joka kertoi näyttelijänpestistään The Graves -elokuvassa. Itse en todistanut tuota Demmelin pyörtymistä. Olin kylläkin kuvaamassa Machine Headia vasta kun muut kuvaajat olivat lavan edestä lähteneet, mutta parin biisin jälkeen piti minunkin jo kiitää. Kuvasin kyllä Halo-biisin alkutahteja, jonka aikana Demmel sitten tuupertui. Pieni paparazzi minussa harmittelee, että en jäänyt pidempään lavan eteen. Sen mitä Machine Headia ehdin vilkuilla oli bändi kovassa iskussa kuten tavallista. Hieno orkesteri ja uusin albumi The Blackening on ollut omassa voimasoitossa jo pitkään. Linkin Park päästi ainoastaan kuusi kuvaajaa lavan eteen ja minä en ollut yksi niistä, joten kuvasin Metallican meet&greet tapahtumaa ja noita haastattelukuvia sillä välin. Metallican meet&greetissä kuvasin fanikuvat Guitar Hero-kisan voittaneelle nuorelle pojalle Robin, Kirkin ja Jamesin kanssa. Larsia nimittäin en kerennyt kuvaamaan, koska minua pyydettiin kuvaamaan Linkin Parkia lavalta siten, että yleisömassa näkyisi bändin takana. Lavalta kuvaaminen kyllä korvasi sen harmituksen, että en päässyt kuuden muun kanssa lavan eteen. Linkin Parkin ja Metallican välillä kävin kuvaamassa Saxonin keikan ja kiertelemässä alueella kuvaten yleisöä ja paluumatkalla Metallicaa odottavaa eturiviä. Hassuinta oli bongata kaksi tuttua naamaa melkein eturivistä 🙂

James ja Kirk

Olin fiksaamassa ja lähettämässä kuvia kun huomasin, että kello on jo niin paljon, että pitää lähteä kuvaamaan Metallicaa. Olin kävelemässä lavan eteen toiselta puolelta kuin muut kuvaajat kun järjestysmies pysäyttää minut ja sanoo, että en pääse koska minulla ei ole ”Metallica-passia”. Tajusin myös, että en pääsen back stagen läpi, koska bändi oli hetkellä millä hyvänsä astelemassa lavalle ja liikkumista oli rajoitettu. Sanoin pomolleni, että tilanne on hankala, että minun on jollain keinolla päästävä toiselle puolelle lavaa tai en ehdi kuvata Metallicaa. Pomoni ratkaisi ongelman selittämällä tilanteen tapahtuman pääjärjestäjälle, joka sitten ohjasi minut back stagen läpi. Kysyin sitten lavan kulmalla kuvaaja-akkreditoinnit hoitaneelta kaverilta, että tarvitsenko minäkin tuon Metallica-passin, joka näytti muilla kuvaajilla olevan, johon hän totesi että en. Lavan edessä kuvaajapitissä ei ollut suurta tungosta edes Metallican aikana. Ainoastaan 16 kuvaajaa. Kolme biisiä meni nopeasti ja kiidin tekemään keskenjääneet hommat loppuun, valitsin ja fiksasin nopeasti juuri kuvatut Metallica-kuvat. Juuri kun olin lähettänyt viimeisetkin kuvat minulta tultiin kysymään haluaisinko mennä kuvaamaan Metallicaa lavalta kun he haluaisivat kuvia, jossa on bändi lavalla ja heittimillä valaistu yleisömeri taustalla. Eipä tuollaisesta tilaisuudesta voinut oikein kieltäytyäkään 😀 Oli mahtavaa seistä noin metrin päästä Larsin selän takana ja laukoa kuvia. Se oli hieno päätös erittäin mielenkiintoiselle, mutta raskaalle kuvauspäivälle. Ainoa asia joka jäi harmittamaan oli se, että en kerennyt keskittymään bändien kuvaamiseen samalla tavalla kun olen aiemmin tottunut, mutta olen silti lopputulokseen ihan tyytyväinen.

Sonisphere-kuvat Popgraphyssä.

Palava. Tampere.

IMG_7930

Palava Tampereen Amarillossa

Viikkoa ennen Tammerfestiä Tampereella piipahti keski-Pohjanmaan omat pojat eli Palava. Laulaja Osku on vanha koulukaverini, joten päätin lähteä katsastamaan uuden bändin livekunnon. Koska harvemmin käyn keikoilla ilman kameraa tälläkin kerralla ajattelin sen mukaan ottaa. Bändin kanssa oli puhetta, että samalla reissulla voisi ottaa ennen illan keikkaa muutaman promokuvan, koska niitä ei ole koskaan liikaa. Yritin miettiä hyviä kuvauspaikkoja riittävän läheltä keikkapaikkaa eli Tampereen Amarilloa. Ulkokuvaus oli pääasiassa mielessä, koska oli kaunis kesäpäivä. Päätin, että Näsinpuisto olisi hyvä paikka kuvaukselle, koska Hämeen museonakin toiminut Näsinlinna toimii hyvänä taustana. Puistossa etsimme muutaman eri tyyppisen kuvauspaikan ja järjestelin bändiläiset sopiviin asetelmiin. Bändiä oli suhteellisen helppo kuvata ja ohjata. Asiaa tietysti helpotti se, että tunsin entuudestaan osan bändistä. Parissa kuvassa käytin 15mm kalansilmää tuodakseni vaihtuvuutta kuvasarjaan. Muut kuvat kuvasin 24-70mm linssillä.

Illan keikkapaikkana oli tosiaan Amarillo. Paikka, joka toimii pääasiassa ruokaravintolana, mutta myös aikajaoin keikkapaikkana. Eli ei siis kaikkein paras mahdollinen kuvauksen kannalta. Otin kuitenkin homman haasteena. Jos saisin tässä paikassa edes kohtuullisia kuvia olisin tyytyväinen. Positiivista oli se, että lavan ympärillä pääsi liikkumaan reippaasti. Tällä kertaa pääsi siis kuvaamaan myös rumpalia läheltä! Valokattaus oli hieman hankala, mutta seurasin bändiläisten liikkeitä ja sovitin liipasinsormen painalluksen oikeisiin hetkiin. Jälkikäsittelyssä tein kuvista mustavalkoisia, koska koin, että se sopi parhaiten tunnelmaan.

Palavan live ja promo kuvat Popgraphyssä.

Palava 06

Arttu, Osku, Vellu, Markus ja Jami

Tammerfest päivä 3

Kolmannen Tammerfest-päiväni aloitti Happoradio Vuolteentorilla. Iltapäivän keikat tällä lavalla ovat ongelmallisia valon suhteen. Aurinko paistaa lavan takaa mitätöiden lavavalot. Happoradioon minulla ei ollut etukäteen mitään kosketuspintaa radiosta kuultuja hittejä lukuunottamatta. Bändi vaikutti ihan perus poprock-orkesterilta ilman sen kummempia kommervenkkejä. Oma työskentely tuntui tahmealta ja oli sellainen olo, että mitään mestariteoksia ei ole odotettavissa. Jälkikäteen kävin kuvia useaan otteeseen läpi, kunnes kuvamassasta karsiutui kaksi käsittelyyn asti. Vaikka kuvat ovat tietyllä tavalla ihan tavallisia, niin onnistuin mielestäni puhaltamaan niihin lisäpontta jälkikäsittelyssä.

Viikon Suomirock-legendakavalkadi jatkui Kolmannen Naisen keikalla. Bändi teki tänä kesänä vuosien jälkeen paluun lavoille ja ihmisten määrästä päätellen se ei ollut yleisölle mitenkään epämieluisaa. Keikka oli loppuunmyyty eli teltta oli täynnä seinästä seinään. Kuvaaminen ymmärrettävästi keskittyi Hanhiniemeen, mutta minulla oli lupa kolmen ensimmäisen biisin jälkeen kuvata lavalta ja lavan takaa parin biisin ajan. Alunperin mietin Popedan lavaltakuvaamiskokemuksen jälkeen, että jättäisin mahdollisuuden käyttämättä. Hankalata se taas tuntuikin, kun hyviä kuvakulmia ei oikein tuntunut löytyvän. Loppujen lopuksi noista lavalta kuvatuistakin kuvista löytyi pari ihan passelia ruutua. Eniten pidän kuvasta, jossa Hanhiniemi seisoo voimakkaassa vastavalossa.

Nicole oli päivän ellei koko viikon kovin yllättäjä. Aluksi olin aivan väärällä puolella Klubin lavaa eikä kuvista oikein tullut mielenkiintoisia. Kun tajusin siirtyä lavan vasemmalle laidalle, johan alkoi tulla kuvistakin jotain. Ystävällinen turvamies päästi minut lavalle johtaville portaille tai käytännössä lavan reunalle  kuvaamaan ja sain hyviä kuvia bändistä yleisön kanssa. Vastavaloa ja savua oli tälläkin keikalla, mutta se sopi bändin musiikkiin ja tunnelmaan oikein hyvin. Keikasta jäi fiilis, että tämän bändin haluan kuvata uudelleen ja musiikkiin pitää ehdottomasti tutustua. Onneksi kuvaaminen onnistuu Sonispheressä.

Pakkahuoneen pääesiintyjänä oli Kotiteollisuus. Tämä oli jo kolmas kerta tänä vuonna kun KT:tä kuvasin ja toivoin tästä keikasta parempaa kun kahdesta aiemmasta. Eastermasterin keikka oli suhteellisen vaisu ja Sauna Open Airissa bändi oli krapulassa. Tällä kertaa tuntui soitanta lähtevän napakammin ja bändi tuntui olevan paremmassa tikissä. Hynysen olkistetsoni kruunasi muutenkin hyvän setin. Kuvaaminen sujui ja tuntui hyvältä, löysin hyviä tilanteita ja kuvakulmia. Hyvä päätös illalle, jonka toisena saldona kuvien lisäksi oli törmääminen tatuoijaani Tomppaan ja varasin seuraavalla viikolla ajan toiselle half sleevelle. Kenties kirjoitan siitäkin jahka kuva valmistuu.

Kaikki Tammerfestin kuvat Popgraphyssä.

Karvapalloja

IMG_0363

Luonamme majaileva Suru-kissa pyöräytti eilen viisi pentua. Tässä niistä kaksi vielä nimeämätöntä kaverusta.

Tämä kuva on muuten  kuvattu Canonin 350D plus 50/1.8 yhdistelmällä. Enpä ole kumpaankaan pitkään aikaan tarttunut, mutta viimeaikoina yhdistelmä on kulkenut mukana ulkona keveytensä vuoksi. Lisää kuvia pennuista löytyy Kissanhäntä kainalossa-blogista. Voit myös seurata kissoja suorana webcamissa.

Edit: Enpä tiennyt eilen tätä kirjoittaessani, että tänään tuota harmaata naukua ei enää ole vaan tyyppi siirtyi lyhyttäkin lyhyemmän elämänsä jälkeen autuaammille hiirestysmaille. RIP Bruno.

Tammerfest päivä 2

Pauli Mustajärvi

Toisena Tammerfest päivänä suuntasin ensimmäisenä Vuolteentorille tsekkaamaan mistä kaikessa siinä Popedan ympärillä pyörivässä kohkauksessa on kyse. Minulla oli bändiltä lupa kuvata ensimmäinen biisi lavalta, mutta käytännössä se osoittautui hyvin hankalaksi. Lavan sivuvalot osoittivat suoraan päin, savua oli paljon enkä kuvakulmien vuoksi onnistunut saamaan toivomaani kuvaa Patesta yleisömeri taustanaan. Ensimmäinen biisi meni myös nopeasti ja linssivalintakaan ei tainnut olla ihan optimaalinen, mutta saaliiksi jäi kuitenkin yksi lähikuva Patesta. Lavan edustalta kuvaaminen sujui sitten taas paremmin. Costi ja etenkin Pate olivat ensitahdeista lähtien showssa mukana ja pistivät parastaan. Enpä nyt yhtään ihmettele miksi Popedan keikat ovat usein loppuunmyytyjä. Pate on tamperelaisen rock n´rollin ruumiillistuma kaikin mahdollisin tavoin ja karismaattinen esiintyjä, jota on helppo kuvata.

Juha Torvinen

Seuraavaksi vuorossa oli toinen Suomi-rockin kulmakivi eli Eppu Normaali, joka esiintyi Keskustorilla. Minulla ei ollut juurikaan käsitystä Eppujen lavameiningistä etukäteen. Olin hyvin iloinen astellessani kuvaajapittiin kun huomasin, että bändi käyttää korvamonitoreja eli lavan reunalla ei ole sitä tuttua Berliinin-muurimaista monitorirakennelmaa hankaloittamassa kuvakulmien etsimistä. Eput olivat kovassa vedossa ja hypyt lähtivät rivakasti. Martti ja Torvinen riehuivat bändistä eniten ja olinkin tyytyväinen parista suht onnistuneesta hyppykuvasta. Valot näyttivät kuvissa yllättävän hyviltä vaikka keikalla tuntuikin, että lavalla ei ole juuri muuta kun vihreää. Eppujen keikan jälkeen käytimme kolleegan kanssa ajan hyödyksi ja pohdimme Popgraphyn tulevaisuudennäkymiä. Lisää kuvaajia otetaan mukaan jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi hakemusten perusteellakaan ei ole kohdalle sattunut sopivaa. Eli lisää yhteydenottoja saa laittaa, jos vaan homma kiinnostaa ja tuntuu siltä, että kamera pysyy riittävän hyvin käsissä.

PMMP

PMMP heitti pienen tauon jälkeen ekan keikkansa Tammerfestissä täyteen ahdetulla Pakkahuoneella. Pakko todeta, että valoteknikko pisti kyllä kuvaajan näkökulmasta pahat valot kolmen ensimmäisen biisin aikana. Pahoin pelkäsin tuliko yhtään hyvää kuvaa, kun valotilanne oli lähestulkoon pelkkää valkoista vastavaloa ja runsasta savua. Ei etuvaloja käytännössä ollenkaan. Onneksi parissa kuvassa näkyvät kasvotkin eikä pelkkää silhuettia. Paula pomppi tuttuun tahtiin, mutta ymmärrettävästi Mira ei juurikaan lavalla riehunut. Kaksikon taustakangas oli mielenkiintoinen, värikäs ja geometrinen kuva kahdesta kissaeläimestä. Pitänee kytätä seuraavaa mahdollisuutta kuvata PMMPtä, koska kovin visuaalinen ja kuvauksellinen kaksikko on kyseessä, niin toivoisi pääsevän kuvaamaan hieman helpompiin valoihin. Ai niin terveiset Kallelle, jonka keikalla näin! Kalle oli bändin matkassa kuvaajana ja näin ollen sai kuvata koko keikan ja varmasti sai nauttia helpommista valotilanteista.

Tammerfestin kuvat Popgraphyssä.

Tammerfest päivä 1

Pete Parkkonen

Tammerfestin kuvausurakka alkoi Pete Parkkosella, joka bändeineen esiintyi Vuolteentorin lavalla. Lava oli ihan yhtä korkea kuin aikaisempina vuosinakin ja siten kuvaaminen yhdistettynä valot latistavaan päivänvaloon oli jälleen kerran mielenkiintoinen haaste. Lavan edusta oli täynnä D&B:n J-subeja ja Q-subeja (kyllä, olen oppinut tunnistamaan audiolaitteita roudarinpuhumisen lisäksi) hankaloittamassa liikkumista. Jotta tämä ei riittäisi lavan edustalla oli muutama valtava betonilohkare tukemassa lavarakennetta.

Parkkosta sinänsä oli mukava kuvata ja oli oikein odottanutkin sitä. Minua nimittäin jäi harmittamaan taannoisella Ideaparkin-keikalla kun en saanut Petestä kunnon actionkuvaa. Nyt niitä tuli reilusti! Peten veto oli energinen ja mannaa valokuvaajille. Ainoa miinus Peten Crockseista 🙂 Ne rajautuivat jotenkin mystisesti pois kuvista… Täytyy sanoa, että muu bändi kyllä jäi Peten varjoon, vaikka yrittivätkin varastaa välillä huomiota välispiikeillä.

Keskustorin ohjelmateltan avasi legenda Paula Koivuniemi. Saavututtuani teltalle olin hieman huolissani olosuhteista. Teltta nimittäin oli viimevuodesta poiketen sisältäkin valkoinen. Kuvissa ei tulisi näkymään mahdollinen valoshow. Ja eihän se tosiaan sitten näkynytkään. Paula oli olosuhteista huolimatta säteilevä esiintyjä ja siten myös kuvauksellinen. Keskustorin lava oli onneksi matala ja avara ja täten hyvä tausta kuville.  Kolleegan kanssa totesimme, että jos Paula olisi syntynyt myöhemmin olisi hän melko kova rockmimmi, sillä tälläkin hetkellä show huokuu asennetta, jota iskelmäartisteissa harvoin on.

Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo (tosin kuvassa käsittääkseni Niskanen ja Sinkkonen)

Koivuniemen jälkeen oli melkomoinen odottelu Pakkahuoneen pääkonserttiin eli brasilialais-amerikkalaisen Soulflyn keikkaan. Odotellessa päätin käydä tsekkaamassa Klubilla Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalon. Oli kuullut bändistä vain positiivisia kommentteja etenkin energisenä livebändinä, mutta myös musiikillisesti. Eikä Kauko, Mika ja Jussi pettäneetkään. Paikoin hypnoottiset kitaravallit ja riehakkaat kitarasoolot värittivät Röyhkän hymyilevän zeniläistä esiintymistä. Lava oli koristeltu riisipaperivalaisimin ja suurella määrällä savua. Valotilanteet oli välillä melko vaikeita, johtuen nimenomaan savunmäärästä ja vastavalosta, mutta keikasta jäi kuvaamisenkin kannalta positiivinen fiilis.

Juuri tällainen fiilis Soulflyn keikasta jäi.

Täysin päinvastainen tunnelma jäi Soulflyn keikasta. Se oli kuvauksellisesti, että musiikillisesti melko kamala. Odotin tietysti nuoruuden sankariltani jotain hienoa, mutta toisin kävi. Max vaikutti olevan kohtuullisen tokkurainen eikä musisointikaan oikein tuntunut lähtevän. Bändin kitaristi ja basisti yrittivät parhaansa mukaan paikkailla sekä esiintymistä, että soitantaa. Max vaikutti ulkoisesti enemmän rastapäistä rantojenmiestä kuin ärhäkkää thrashlegendaa. Kuvaaminen tuntui yhtä tahmealta kuin Maxin esiintyminen. Tuntui, että ei oikein saanut mitään otetta eikä päässyt hyviin kuvakulmiin.

Tsekkaa Tammerfestin kuvat Popgraphystä.

Hiertävä sopimus

Ennen Tammerfest-raportteja on pakko tarttua viimepäivinä puhuttaneeseen aiheeseen. Nimittäin Britney Spearsin kuvaajasopimukseen. Aluksi olin samaa mieltä kuin kaikki muutkin, että sopimus on pöyristyttävä ja täysin käsittämätön. Kunnes muistin, että onhan näitä ennekin ollut. Foo Fighters käsittääkseni pisti kirjoittamaan aikalailla samanlaisen sopimuksen viime vuoden Provinssirockissa, lukuunottamatta kuvanvalinta-  ja salassapitopykälää ja KISSin sopimuskaan ei tainnut olla reiluimmasta päästä. Joten miksi kohu nousee nyt? Johtuuko se siitä, että suuret lehtitalot ovat kiinnostuneita uutisoimaan keikkaa ja eivät ole ennen tienneet ulkomaisten bändien kuvaajasopimuksista? Noihin sopimuksiin törmää aina silloin tällöin suurempien artistien keikoilla. Useimmiten ne sisältää julkaisurajoituksia esimerkiksi siten, että kuvia ei saa julkaista kuin ainoastaan ilmoittamassaan mediassa kerran tai vain tietyn ajan sisällä. Sopimukset saattavat sisältävät myös pykälän, jossa kuvaaja myöntää artistille ja managementille vapaan käyttöoikeuden kuviin, mutta usein säilyttää myös kuvaajalle oikeuden käyttää kuvia vapaasti.

Ihmettelenkin, että miksi meteli on nostettu tästä kyseisestä kuvaajasopimuksesta. En usko, että lehtitalojen kuvaajat olisivat aiemmin säästyneet sopimusten kirjoittamiselta. Ennemmin uskon siihen, että tällä ainoastaan yritetään myydään enemmän lehtiä, kun normikansalaiset eivät rockkuvaamisen sopimusasioista juurikaan tiedä. Tällä tavalla myydään iltapäivälehtiä varmasti enemmän kuin normaalina päivänä. Kohua täällä ei varmasti olisi ellei saksalaiset ja ruotsalaiset olisi aiemmin itkua sopimuksesta nostaneet.

Suurempi paradoksi ja kaksinaismoralismin multihuipentuma on se, että samaan aikaan Sanoma vaatii freelance-kuvaajiaan allekirjoittamaan sopimuksen, jossa kuvien kaikki nykyiset ja tulevat taloudelliset oikeudet mukaan lukien muuntelu-, muuttamis- ja edelleenluovutusoikeuden siirtyvät Sanomalle ilman, että laajemmista oikeuksista maksettaisiin mitään. Kyseisen sopimuksen puitteissa kuvaa voidaan käyttää kaikissa Sanoma konsernin yksiköissä, joita on mm. Keski- ja Itä-Euroopassa. Eli kun freelance-kuvaaja on myynyt kuvan Helsingin Sanomille lehtikuvana siitä aivan hyvin saatetaan tehdä mukeja Itä-Euroopassa ilman lisäkorvausta. Onneksi asia on tällä hetkellä Markkinaoikeuden ratkaistavana, eikä SanomaWSOY-konserni saa käsittelyn aikana tarjota kyseistä freelance-sopimusta. Asiasta on myös 200 000 euron uhkasakko. Käsittääkseni Alma Medialla on samantyyppinen sopimus käytössä freelancereilleen.

Britneyn sopimushan nimenomaan on epäreilu, mutta halusin vain tuoda ilmi, että se ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Ja onhan se kiva, että julkisuudessa puhutaan myös kuvaajien oikeuksista, mutta ennen kuin aletaan moittimaan ameriikan tähtösiä, niin voidaan miettiä kuka tässä se epäreilu on? Britney käy Suomessa joskus ja jouluna, mutta lehtitalot polkevat kuvaajien oikeuksia ihan joka päivä.

Kirkastusta ja paloa

Lähdin lauantaina hetken mielijohteesta Aitoon kirkastusjuhlille, jossa parempi puoliskoni oli töissä etupään vahtina (olen oppinut puhumaan roudaria). Bändikattaus ei ollut välttämättä täysin minun musiikkiani, mutta oli jokatapauksessa mukava piipahtaa festareilla muutenkin kun töissä. Noh, kuten kuvista näette tiikeri ei pääse raidoistaan. Menimme kaverini Tomin kanssa katsastamaan Frederikiä, joka villitsi meidätkin melko totaalisesti. Siinä pogoamisen ja moshaamisen lomassa räiskytin kännykällä kuvia, joista olosuhteista huolimatta tuli mukavaa tunnelmarosoa teille katseltavaksi. Frederik on todellakin junttidiskon kuningas!

Palavan kuvat ovat myös tulossa piakkoin. Kävimme bändin kanssa Tampereella Näsinpuistossa kuvaamassa promokuvia ja nopealla vilkaisulla mukaan osui muutama mojova ruutu. Illan keikka oli Tampereen Amarillossa, joka ei kuvaajan kannalta ole mikään maailman paras, mutta eiköhän joukossa jokunen hyväkin kuva ole.

Kiitosta vaan Palavan pojille hauskasta illasta!

Popgraphy mediassa

Popgraphy on herättänyt toivottua kiinnostusta mediassa. Ensimmäisenä Popgraphystä ehti uutisoida www.noise.fi sivusto. Tänään oli ensimmäinen haastattelu asian tiimoilta ja vastailin Aamulehden toimittajan kysymyksiin puhelinhaastattelussa. Aiheena oli tietenkin Popgraphy ja Tammerfestin yhteydessä olevan näyttely. Myös kolleegani Mia oli tänään samasta aiheesta haastateltavana. Molemmat jutut julkaistaan viikonlopun lehdissä.

Popgraphyn kävijämäärä ensimmäisellä toimintaviikolla on yllättänyt positiivisesti ja toivon kehityksen jatkuvan samanlaisena tulevaisuudessakin. Vanhat ja uudet kävijät saavat lisää ihmeteltävää minun osalta, kun perjantaina suuntaan kuvaamaan Palavaa. Bändin laulaja Osku on vanha kaverini ja lupasin kuvata keikan. Samalla tietysti pääsen toteamaan bändin livekunnon, sillä siitä on jo tovi kun olen viiimeksi Oskun mikin varressa nähnyt.