Sunnuntaisen Sauna Open Airin kohdalla, ehkä juurikin bäkkärillä oli tilaa, mutta ei juuri muuten. Tunnelma oli kohdillaan heti päivän alkumetreistä, kun Kotiteollisuuden Hynynen kertoi bändin tulleen lauantai-iltana Kivenlahti Rockista suoraan Saunaan toteamaan Mötley Crüen mahtavuutta ja kostean illan jälkeen heränneensä Nokialta ilman minkäänlaista muistikuvaa miten sinne oli päädytty. Toki myös heti Kottaraisten keikan alkumetreillä nähty Hynysen ja Hongiston kiihkeä suudelma oli mannaa kuvaajille.

Eilistä Poisonblackia ja Kotiteollisuutta yhdistää ainakin yksi asia. Nimittäin artisti, kitara ja mikrofoni on yhdistelmä, joka tekee kuvaajan työstä haasteellista. Artistilla on kitara, joten se jo hieman rajoittaa liikkumista ja sitten pitäisi laulaakin, joten mikkiständiltä ei kovin kauas ehdi poistumaan. Ratkaisu tähän on, että pitää vaan kärsivällisesti kytätä niitä pieniä hetkiä kun artisti irtautuu toisesta kahleestaan. Yleensä se on se mikkiständi. Toinen vaihtoehto on ottaa kuvia, jossa näkyy myös mikkiständi, mutta sellaiset kuvat eivät yleensä ole mielenkiintoisia. Tästä voi nokkelimmat päätellä, että mitään eeppisen ihmeellistä ei siis KT:n keikalta tarttunut.

Pikkulavan bändeistä ensimmäisenä vuorossa oli Ominum Gatherum. Kotkalainen metallipartio avasikin komeasti ja energisesti. Bändi oli mukava kuvattava liikkuvuutensa vuoksi. Etenkin laulaja ja toinen kitaristi tarjoilivat hyviä paikkoja mielenkiintoisille kuville. Päälavan bändeistä ensimmäisenä Kamelot käytti pyroja, joten kuvaaminen jäi kahden biisin varmaan koska ensimmäisen ja kolmannen biisin aikana lavan reunalta syöksi tulta. Heti intron aikana lavan etureunalta nousi tulipatsaat jotka ylsivät melkein koko lavan korkeudelta. Vaarallinen tinalle koettiin kun tuuli saatui juuri puhaltamaan bensaliekit pitkälle sisään lavalle. Mikkiständit saivat osansa liekeistä. Kuulin myös basistin pidelleen tukkaansa. Kamelotin laulaja vietti paljon aikaa aivan lavan reunalla kyyristellen ja kurkottaen yleisöön.

Päivän ehdottomasti paras bändi ja miksei koko festarinkin paras oli ruotsalainen Bullet. Siitä tuli kertaheitolla yksi henkilökohtaisia suosikkibändeistä. Pojat soittivat rockia, näyttivät rockilta ja esiintyivät kuten rockshowssa kuuluukin. Aina absoluuttista parhautta. Lienee selvää, että tätä bändiä oli erittäin miellyttävää kuvata! Tungosta tosin riitti kuvaajapitissä ja välillä piti oikein tunkea, että pääsi  hyville kuvauspaikoille lavanreunaan. Mutta tungos ei ollut mitään verrattuna Thorin tai Nightwishin kuvauspiteissä olleeseen ihmistiiviyteen. Bulletin jälkeen kipitin takaisin päälavan reunustalle odottamaan Stratovariuksen alkua. Intron aikana ei saanut kuvata, joten se tiesi lisää hermostuntutta odottelua. Herrat Kotipelto ja Porra onneksi palkitsivat odottelun fiilistelemällä usein lavan reunalla. En voi tarpeeksi usein korostaa, että lava oli korkea ja tuntuu, että se vaan kasvaa joka vuosi. Sunnuntaina taisin melkeimpä kaikki päälavan bändit kuvata 70-200mm objektiivillä eli paljon kasvo- ja puolipotrettikuvia.

Päivän toisesta yllätyksestä vastasi Thor. Leuat loksahtivat useimmilta kun Thor asteli lavalle panssarissa ja maskissa. Lavalla pyörähteli Thorin lisäksi myös pari misukkaa turkisbikineissä. Thor murskasi lavalla lekaharkkoja, pääkalloja ja taivutti teräspalkkeja! Päivän selvää, että tätä artistia kuvasin luvattoman paljon ja hienoa matskua on toivottavasti tallentunut. Kuvasin pelkästään sunnuntain aikana yhtä paljon kuin perjantain ja lauantain aikana yhteensä. Kuten sanottua tungosta oli kuvauspitissä, mutta onneksi sain kuvia vielä yleisön joukostakin. Olin tsekkaamassa Thoria aivan viime metreille ennen kuin Nightwishin oli määrä aloittaa. Toisaalta ei olisi ollut mikään kiire sillä Nightwishiä sai kuvata vasta intron jälkeen. Bändin jäsenet pysyttelivät suhteellisen kaukana lavanreunasta, joten sunnuntain toinen suosikklinssi eli se 70-200mm sai tehdä taikansa. Pikkulavalla kuvasin paljon 15mm kalansilmällä. Anette oli blondannut hiuksensa ja näytti hyvin perusruotsalaiselta, mutta pikaisella vilkaisulla näytti hyvältä ja hymyileväiseltä kuvissa. Kuvaajapitissä oli todellinen tungos kun kaikki viikonlopun kuvanneet ja pelkästään Nightwishiä kuvaamaan tulleet punkesivat lavan eteen epämääräisenä joukkiona. Pysyttelin melkein koko ajan samalla paikalla lavan keskikohdilla. Siitä sain lauottua Anetesta muutaman hyvän kasvokuvan ja Empusta kuvan jossa hän poseeraa suoraan minulle plektra suussa osoittaen sormella. Tuollaiset hetket ovat aina mahtavia ja palkitsevia, kun artisti jaksaa poseerata kuvaajalle.

Sauna Open Air 2009:stä jäi kylmyydestä huolimatta erittäin hyvä fiilis. Hyvää musa, paljon kuvattavaa ja keskusteluja tuttuja. Mitäpä muuta sitä valokuvaaja voi festareilta toivoakaan.