Steven Patrick Morrissey

Morrissey poikkesi Tampereella Tour of Refusal kiertueellaan. Päivä oli kuuma ja niin oli Tampere Areenakin, jonne oli pakkautunut suuri määrä britannian indiemajesteetin faneja. Vaikka olin sonnustutunut wife beateriin ja shortseihin, hiki virtasi siitä huolimatta solkenaan ennen kuin lämppärikään oli edes aloittanut. Illan avasi vastikään debyyttinsä julkaissut Doll & The Kicks.

Katselin lavaa hieman huolestuneena ennen setin alkua. Lava oli perinteisesti jaettu pienemmäksi mitä pääesiintyjän käytössä olisi. Taustakankaana oli vain suuri valkoinen rätti, mikä aiheutti minussa ihmetystä ja pientä epätoivoa kuvien suhteen. Toisin kävi. Kangas oli taustaprojisointia varten ja lava itseasiassa näytti erittäin hyvältä kun kankaaseen heijastettiin bändin logo. Kangas oli myös yksinkertaisuudessaan erittäin komea kun liikkuvat valot pyyhkivät sen pintaa. Viehkeään laulajaan oli jatkuvasti osoitettu seurantaheitin, joka langetti taustaan hienon varjon kohteestaan. Samalla valokiilasta tuli hauskan 20-lukuinen fiilis yhdistettynä laulajan asuun. Musiikillisesti bändi vaikutti tutustumisen arvoiselta. Ehkä hieman hengenheimolaisuutta The Soundsin kanssa.

Illan päätähti nousi lavalle etuajassa 60-luvun dokumenttipätkien siivittämänä. Säälin Steven Patrickia heti ensi tahdeista lähtien. Hän oli nimittäin pukeutunut farkkuihin, kauluspaitaan ja villaneuleeseen. Mies tuntui olevan jo heti alkumetreiltä aivan hiessä. Ensimmäisen biisin jälkeen Morrissey päätti armahtaa itseään ja riisui villaneuleen paljastaen litimärän kauluspaitansa. Lava oli yksinkertaisen tyylikäs ja avara. Taustakankaana oli suuri valokuvaprintti syyttävän näköisestä miehestä. Morrisseyn foorumeilla epäillään, että kyseessä olisi kuva Walter Chiarista, joka oli italialainen näyttelijä. Kuten lämppäribändin laulajattareen niin myös Morrisseyhyn oli jatkuvasti osoitettuna kaksi seurantaheitintä. Morrissey liikkui eläväisesti lavan etuosassa muun bändin ollessa selkeästi kaikessa suhteessa taka-alalla. Morrissey heitteli mikkipiuhaa tavaramerkiksi muodostuneella tavallaan sillä seurauksella, että toisen kappaleen aikana kaapeli kietoutui ympärilleni ja kesti hetken ennenkuin ymmärsin mistä on kysymys. Nimittäin ekan biisin aikana joku heitti lavalla jonkun lappusen ja luulin nytkin fanin heittäneen tavaraa ja osuneen minuun. Siinä vaiheessa kun huomasin roudarin nyhtävän piuhaa vähän matkan päässä tajusin, että johto on kietoutunut ympärilleni. Onneksi tuon pahempaa ei päässyt käymään eikä johdon takertuminen näyttänyt vaikuttaneen Morrisseyn esiintymiseen. Ei tainnut olla ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun kuvaaja on yritetty kuristaa mikkipiuhalla

Morrisseytä oli kiva kuvata, koska mies oli selkeästi vireessä tai sitten niin rutinoitunut esiintyjä, että ei jäänyt ainoastaan jumittamaan mikkiständille vaan tanssahteli ympäri lavaa luoden tilaisuuksia kuville. Tähti osoitti myös kiinnostusta paikallisia faneja kohtaan kiittämällä suomeksi ja kätellen muutamaan otteeseen eturivin faneja. Vietyäni kamerakamat narikkaan jäin seuraamaan loppukeikan hörppien siideriä hallin takaosassa todeten, että ihan hyvä keikka oli noin musiikillisestikin. Jonkin verran on tullut The Smithsin tuotantoon tutustuttua, mutta Morrisseyn soolotuotanto on hittejä lukuunottamatta jäänyt vieraammaksi. Totesimpa myös senkin, että Morrissey on melko karismaattinen esiintyjä noin viisikymppiseksi herrasmieheksi.

Kuvat Morrisseyn että Doll & The Kickis seteistä Popgraphyssä.