Morrissey

IMG_7103Steven Patrick Morrissey

Morrissey poikkesi Tampereella Tour of Refusal kiertueellaan. Päivä oli kuuma ja niin oli Tampere Areenakin, jonne oli pakkautunut suuri määrä britannian indiemajesteetin faneja. Vaikka olin sonnustutunut wife beateriin ja shortseihin, hiki virtasi siitä huolimatta solkenaan ennen kuin lämppärikään oli edes aloittanut. Illan avasi vastikään debyyttinsä julkaissut Doll & The Kicks.

Katselin lavaa hieman huolestuneena ennen setin alkua. Lava oli perinteisesti jaettu pienemmäksi mitä pääesiintyjän käytössä olisi. Taustakankaana oli vain suuri valkoinen rätti, mikä aiheutti minussa ihmetystä ja pientä epätoivoa kuvien suhteen. Toisin kävi. Kangas oli taustaprojisointia varten ja lava itseasiassa näytti erittäin hyvältä kun kankaaseen heijastettiin bändin logo. Kangas oli myös yksinkertaisuudessaan erittäin komea kun liikkuvat valot pyyhkivät sen pintaa. Viehkeään laulajaan oli jatkuvasti osoitettu seurantaheitin, joka langetti taustaan hienon varjon kohteestaan. Samalla valokiilasta tuli hauskan 20-lukuinen fiilis yhdistettynä laulajan asuun. Musiikillisesti bändi vaikutti tutustumisen arvoiselta. Ehkä hieman hengenheimolaisuutta The Soundsin kanssa.

Illan päätähti nousi lavalle etuajassa 60-luvun dokumenttipätkien siivittämänä. Säälin Steven Patrickia heti ensi tahdeista lähtien. Hän oli nimittäin pukeutunut farkkuihin, kauluspaitaan ja villaneuleeseen. Mies tuntui olevan jo heti alkumetreiltä aivan hiessä. Ensimmäisen biisin jälkeen Morrissey päätti armahtaa itseään ja riisui villaneuleen paljastaen litimärän kauluspaitansa. Lava oli yksinkertaisen tyylikäs ja avara. Taustakankaana oli suuri valokuvaprintti syyttävän näköisestä miehestä. Morrisseyn foorumeilla epäillään, että kyseessä olisi kuva Walter Chiarista, joka oli italialainen näyttelijä. Kuten lämppäribändin laulajattareen niin myös Morrisseyhyn oli jatkuvasti osoitettuna kaksi seurantaheitintä. Morrissey liikkui eläväisesti lavan etuosassa muun bändin ollessa selkeästi kaikessa suhteessa taka-alalla. Morrissey heitteli mikkipiuhaa tavaramerkiksi muodostuneella tavallaan sillä seurauksella, että toisen kappaleen aikana kaapeli kietoutui ympärilleni ja kesti hetken ennenkuin ymmärsin mistä on kysymys. Nimittäin ekan biisin aikana joku heitti lavalla jonkun lappusen ja luulin nytkin fanin heittäneen tavaraa ja osuneen minuun. Siinä vaiheessa kun huomasin roudarin nyhtävän piuhaa vähän matkan päässä tajusin, että johto on kietoutunut ympärilleni. Onneksi tuon pahempaa ei päässyt käymään eikä johdon takertuminen näyttänyt vaikuttaneen Morrisseyn esiintymiseen. Ei tainnut olla ensimmäinen eikä viimeinen kerta kun kuvaaja on yritetty kuristaa mikkipiuhalla 🙂

Morrisseytä oli kiva kuvata, koska mies oli selkeästi vireessä tai sitten niin rutinoitunut esiintyjä, että ei jäänyt ainoastaan jumittamaan mikkiständille vaan tanssahteli ympäri lavaa luoden tilaisuuksia kuville. Tähti osoitti myös kiinnostusta paikallisia faneja kohtaan kiittämällä suomeksi ja kätellen muutamaan otteeseen eturivin faneja. Vietyäni kamerakamat narikkaan jäin seuraamaan loppukeikan hörppien siideriä hallin takaosassa todeten, että ihan hyvä keikka oli noin musiikillisestikin. Jonkin verran on tullut The Smithsin tuotantoon tutustuttua, mutta Morrisseyn soolotuotanto on hittejä lukuunottamatta jäänyt vieraammaksi. Totesimpa myös senkin, että Morrissey on melko karismaattinen esiintyjä noin viisikymppiseksi herrasmieheksi.

Kuvat Morrisseyn että Doll & The Kickis seteistä Popgraphyssä.

Popgraphy

No niin, suuri mysteeri valkenee eli se projekti mistä taannoin vihjailin on Popgraphy.com.

Päätimme kuvaajakolleegan kanssa yhdistää voimamme ja perustimme yhteisen rockvalokuvasaitin. Näin tarjoamme saman osoitteen alta enemmän kuvia kuin yksin pystyisimme. Galleriassa on tällä hetkellä noin 500 livekuvaa plus promokuvat päälle. Oma osio on myös festarikoosteille. Keräsin omasta galleriastani parhaat kuvat parin vuoden ajalta ja siirsin ne Popgraphyyn. Homma oli raakaa peliä sillä pidin ohjenuorana, että vähemmän on enemmän eli ainoastaan ne parhaimmat kuvat pääsivät esille. Välillä tuotti suurta hankaluutta valita kahden kuvan välillä, että kumpi on parempi. Valinta tapahtui usein puhtaasti fiilispohjalta, mutta uskon, että lopputulos on hyvä.

Galleriaa päivitetään samalla tavalla kuten olen omaa vastaavaa päivittänyt eli aina kun keikalla olen käynyt niin kuvia ilmestyy nähtäväksi. Samoin tekee kolleegakin, joten kuvamäärä kasvaa nyt tuplanopeudella. Kesän festarit kartuttavat kuvasaalista reippaasti ja galleriaan tulee varmasti kuvia uusista bändeistä. Vielä on paljon bändejä joita haluaisi kuvata ja sellaisia bändejä joista se parhaan kuvan metsästys on vielä kesken. Toisaalta se metsästys ei taida päättyä koskaan ja hyvä niin. Ei pidä pysähtyä vaan jatkuvasti kehittää osaamistaan ja näkemystään.

Vinyyliä ja muita albumeita

ac-kansi

Sain tänään käteeni Armageddon Clockin vinyylin ja kannet näyttävät juuri niin mainioilta kuin oli tarkoituskin. Sopivaa rosoa ja roisketta. CD-versiokin kuulemma tuli myös painosta, joten kaikki joilla ei vanhaa tekniikkaa ole pääsevät myös nauttimaan albumista. Past > Present > Future on ollut yksi eniten kuunneltuja albumeita iPodissani viimeaikoina. Tuntuu hassulta hehkuttaa tätä albumia näin paljon, mutta en mahda sille mitään, että levy on niin loistava! Jos ette muuten usko, niin käykää kuuntelemassa pari näytebiisiä Armisten sivuilla.

Tasapuolisuuden vuoksi pitää mainita, että pitkään odottamani Totalt Jävla Mörkerin uutukainen Söndra & Härska julkaistiin viime viikolla. Sitä on myös tullut nyt kuunneltua työmatkalla aamuisin ja iltapäivisin. Vaatii kyllä vielä kuuntelua, että pääsee täysin sisään, mutta hienoja juttuja on myös tällä albumilla. Tänään julkaisiin Darkest Hourin The Eternal Return, jonka kyllä iTunesin kaupasta juurikin ostin, mutta en vielä kerennyt kuuntelemaan. Odotukset on suuret sillä kaksi edellistä albumia ovat tarjoilleet melodisen maukasta räiskettä.

Tyyntä ennen myrskyä

Seuraava suuri kuvausrykäys on Tammerfest. Tänä vuonna juhlitaan Festin 15-vuotista taivalta laajan artistikattauksen voimin. Mielenkiintoisimpina kohteena minulle henkilökohtaisesti nousee tänään Tammerfestin keskiviikon ohjelmaan julkaistu Soulfly. Ensikosketus brasialaisten Cavaleran veljesten musiikkiin tapahtui joskus 90-luvun alkupuolella kun näin Sepulturan Dead Embryonic Cells -biisin videon MTV:n Headbangers Ball -ohjelmassa. Brasialaisten raivo teki minuun suuren vaikutuksen ja lp olikin silloin pakko hommata. Nyttemmin harmittaa, että menin vinyylin joskus myymään, mutta Arise on edelleen yksi suosikkimetallialbumeistani. Sepulturan nykytila on kalpea haamu niistä ajoista kun Cavaleran veljekset Max ja Igor olivat vielä bändissä. Sepulturassa on enää yksi alkuperäisjäsen, Paulo jr., mukana. Jännityksellä odotankin, että paiskooko Max Tammerfestissä vanhoja Sepultura-biisejä. Huhut Sepulturan kulta-aikojen kokoonpanon reunionista ovat velloneet jo vuosia, mutta vasta viime vuoden aikana Max on antanut positiivisia merkkejä paluusta.

Muita mielenkiintoisia esiintyjiä ovat vielä hetkeksi lavoille nouseva Tehosekoitin, kotimainen täysin aliarvostettu metalli-ihme Nicole, Pete Parkkonen josta haluaisin napata muutaman mojovan actionkuvan, PMMP joka tarjoaa varmasti kuvaajan kannalta mielenkiintoisen shown ja legendat Paula Koivuniemi, Kolmas nainen ja Eppu Normaali.

Ennen Tammerfestiä olisi tarjolla kuitenkin vielä Britannian indiekuningas Steven Patrick Morrissey eli kavereiden kesken Morrissey. Toivottavasti herra pääsee paikalle sillä atisti on peruutellut keikkoja sairastelun vuoksi.

Jumppaa stadionilla

Piipahdin lauantai-iltana kameran kanssa Ratinan stadionilla, jossa oli TUL:n 11. liittojuhlat. Ohjelmassa oli viheriön täydeltä lasten, nuorten ja aikuisten voimisteluesityksiä. Sadat värikkäästi pukeutuneet ihmiset liikkuivat rytmikkäästi muodostelmissa musiikin tahtiin. Ohjelmassa oli  puheita ja juhlaa kunnioitti läsnäolollaan myös tasavaltamme presidentti Tarja Halonen.

Oli kyllä hauska kuvata tällaistakin välillä.

Elämää Saunan jälkeen

Sauna Open Airin kuvausurakka oli yllättävän raskas. Perjantain ja lauantain kylmyys oli kuluttavaa ja olin pari päivää viikonlopun jälkeen aivan poikki. Sain tänään vihdoin loputkin Sauna Open Airin kuvat valmiiksi ja ladattua galleriaan. Kuvia läpikäydessä oli jännää huomata kuinka paljon joukossa oli ruutuja, joiden ottamisesta ei ole mitään muistikuvaa. Keikoilla yrittää pysyä artistin kyydissä ja kärkkyä hyviä tilanteita. Vauhdikkaalla keikalla tilanteita tulee sellaista tahtia, että on ymmärrettävää, että kaikesta ei ole muistikuvaa. Saattaa tosin käydä myös niin, että muistaa tilanteen, mutta huomaa kuvista jotain sellaista, mitä ei ole ehtinyt kuvaustilanteessa huomata. Sellaista sattuu useinkin.

Saunan jälkeen on tapahtunut paljonkin kuvausrintamalla: kuvasin maanantaina promokuvat yhdelle projektille. Kuvaukset meni hyvin, olin lopputulokseen tyytyväinen ja niin oli asiakaskin. Esittelen kuvat jahka projekti on julkinen. Tulossa on myös mahdollisesti sisustuskuvakeikkaa, mutta viimepäivien suurimpana tohkeilun aiheena on ollut Saunan bäkkärillä kehitelty projekti kuvaajakolleegan kanssa. Molemmat olemme siitä kovin innoissamme, mutta pidän projektin vielä salaperäisyyden verhon takana ja kerron kun jotain on oikeasti valmiina.

Ai niin, Armageddon Clockin cd-version kannet lähti painoon tällä viikolla, joten kaikki hommaa omansa kun ne tulevat Suomen kamaralle. Past>Present>Future kuulostaa edelleen yhtä mahtavalta kuin ensi kuulemalta!

Saunan takana on vielä tilaa.

img_4321

Mimmi, Thor, Mimmi

Sunnuntaisen Sauna Open Airin kohdalla, ehkä juurikin bäkkärillä oli tilaa, mutta ei juuri muuten. Tunnelma oli kohdillaan heti päivän alkumetreistä, kun Kotiteollisuuden Hynynen kertoi bändin tulleen lauantai-iltana Kivenlahti Rockista suoraan Saunaan toteamaan Mötley Crüen mahtavuutta ja kostean illan jälkeen heränneensä Nokialta ilman minkäänlaista muistikuvaa miten sinne oli päädytty. Toki myös heti Kottaraisten keikan alkumetreillä nähty Hynysen ja Hongiston kiihkeä suudelma oli mannaa kuvaajille.

Eilistä Poisonblackia ja Kotiteollisuutta yhdistää ainakin yksi asia. Nimittäin artisti, kitara ja mikrofoni on yhdistelmä, joka tekee kuvaajan työstä haasteellista. Artistilla on kitara, joten se jo hieman rajoittaa liikkumista ja sitten pitäisi laulaakin, joten mikkiständiltä ei kovin kauas ehdi poistumaan. Ratkaisu tähän on, että pitää vaan kärsivällisesti kytätä niitä pieniä hetkiä kun artisti irtautuu toisesta kahleestaan. Yleensä se on se mikkiständi. Toinen vaihtoehto on ottaa kuvia, jossa näkyy myös mikkiständi, mutta sellaiset kuvat eivät yleensä ole mielenkiintoisia. Tästä voi nokkelimmat päätellä, että mitään eeppisen ihmeellistä ei siis KT:n keikalta tarttunut.

Pikkulavan bändeistä ensimmäisenä vuorossa oli Ominum Gatherum. Kotkalainen metallipartio avasikin komeasti ja energisesti. Bändi oli mukava kuvattava liikkuvuutensa vuoksi. Etenkin laulaja ja toinen kitaristi tarjoilivat hyviä paikkoja mielenkiintoisille kuville. Päälavan bändeistä ensimmäisenä Kamelot käytti pyroja, joten kuvaaminen jäi kahden biisin varmaan koska ensimmäisen ja kolmannen biisin aikana lavan reunalta syöksi tulta. Heti intron aikana lavan etureunalta nousi tulipatsaat jotka ylsivät melkein koko lavan korkeudelta. Vaarallinen tinalle koettiin kun tuuli saatui juuri puhaltamaan bensaliekit pitkälle sisään lavalle. Mikkiständit saivat osansa liekeistä. Kuulin myös basistin pidelleen tukkaansa. Kamelotin laulaja vietti paljon aikaa aivan lavan reunalla kyyristellen ja kurkottaen yleisöön.

Päivän ehdottomasti paras bändi ja miksei koko festarinkin paras oli ruotsalainen Bullet. Siitä tuli kertaheitolla yksi henkilökohtaisia suosikkibändeistä. Pojat soittivat rockia, näyttivät rockilta ja esiintyivät kuten rockshowssa kuuluukin. Aina absoluuttista parhautta. Lienee selvää, että tätä bändiä oli erittäin miellyttävää kuvata! Tungosta tosin riitti kuvaajapitissä ja välillä piti oikein tunkea, että pääsi  hyville kuvauspaikoille lavanreunaan. Mutta tungos ei ollut mitään verrattuna Thorin tai Nightwishin kuvauspiteissä olleeseen ihmistiiviyteen. Bulletin jälkeen kipitin takaisin päälavan reunustalle odottamaan Stratovariuksen alkua. Intron aikana ei saanut kuvata, joten se tiesi lisää hermostuntutta odottelua. Herrat Kotipelto ja Porra onneksi palkitsivat odottelun fiilistelemällä usein lavan reunalla. En voi tarpeeksi usein korostaa, että lava oli korkea ja tuntuu, että se vaan kasvaa joka vuosi. Sunnuntaina taisin melkeimpä kaikki päälavan bändit kuvata 70-200mm objektiivillä eli paljon kasvo- ja puolipotrettikuvia.

Päivän toisesta yllätyksestä vastasi Thor. Leuat loksahtivat useimmilta kun Thor asteli lavalle panssarissa ja maskissa. Lavalla pyörähteli Thorin lisäksi myös pari misukkaa turkisbikineissä. Thor murskasi lavalla lekaharkkoja, pääkalloja ja taivutti teräspalkkeja! Päivän selvää, että tätä artistia kuvasin luvattoman paljon ja hienoa matskua on toivottavasti tallentunut. Kuvasin pelkästään sunnuntain aikana yhtä paljon kuin perjantain ja lauantain aikana yhteensä. Kuten sanottua tungosta oli kuvauspitissä, mutta onneksi sain kuvia vielä yleisön joukostakin. Olin tsekkaamassa Thoria aivan viime metreille ennen kuin Nightwishin oli määrä aloittaa. Toisaalta ei olisi ollut mikään kiire sillä Nightwishiä sai kuvata vasta intron jälkeen. Bändin jäsenet pysyttelivät suhteellisen kaukana lavanreunasta, joten sunnuntain toinen suosikklinssi eli se 70-200mm sai tehdä taikansa. Pikkulavalla kuvasin paljon 15mm kalansilmällä. Anette oli blondannut hiuksensa ja näytti hyvin perusruotsalaiselta, mutta pikaisella vilkaisulla näytti hyvältä ja hymyileväiseltä kuvissa. Kuvaajapitissä oli todellinen tungos kun kaikki viikonlopun kuvanneet ja pelkästään Nightwishiä kuvaamaan tulleet punkesivat lavan eteen epämääräisenä joukkiona. Pysyttelin melkein koko ajan samalla paikalla lavan keskikohdilla. Siitä sain lauottua Anetesta muutaman hyvän kasvokuvan ja Empusta kuvan jossa hän poseeraa suoraan minulle plektra suussa osoittaen sormella. Tuollaiset hetket ovat aina mahtavia ja palkitsevia, kun artisti jaksaa poseerata kuvaajalle.

Sauna Open Air 2009:stä jäi kylmyydestä huolimatta erittäin hyvä fiilis. Hyvää musa, paljon kuvattavaa ja keskusteluja tuttuja. Mitäpä muuta sitä valokuvaaja voi festareilta toivoakaan.

Viideltä Saunaan ja kuudelta putkaan.

motley crue

Vince Neil, Nikki Sixx, Tommy Lee (jossain usvan keskellä) ja Mick Mars aka Mötley Crüe.

Taaskin otsikko huijaa julmasti teitä lukijoita. Olin ihan siivosti koko lauantain Saunavuoron. Ilta päättyi kyllä yhteen olueen jonka sain kun lainasin telelinssiä kolleegalle. Onneksi säänhaltijat päättivät olla tuuppaamatta löylyvettä taivaalta, mutta keli oli kuitenkin pienestä auringonpaisteesta huolimatta viileä.

Kuvauspäiväni alkoi ruotsalaisella Sparzanzalla, joka osoittautui positiiviseksi yllätykseksi sekä kuvauksellisesti, että musiikillisesti. Päälavalle oli rakennetty yön aikana yleisöä kohden työntyvä uloke, joka mahdollisti uusia kuvakulmia. Rokkarien silhuetti pilvitaivasta vasten näytti hyvältä. Sparzanza oli oikein energinen porukka ja etenkin laulaja ja basisti loivat hyviä paikkoja kuville. Ruotsalaisten jälkeen oli vuorossa Vaasan omat pojat eli Sturm Und Drang. Teinit tekivät kuvaajille epämiellyttävän jekun ja antoivat kuvata vain kaksi biisiä ja kuvaaminen yleisöstäkin oli kielletty. Päätös aiheutti kuvaajissa kummastusta eikä syytä oikein keksitty moiseen nihkeilyyn. Muuten Saunassa on etenkin pikkulavan bändejä saanut kuvat kolmen biisin jälkeen myös yleisöstä. Toki bändistä huomaa miten nuori koko orkesteri on sekä iältään, että kokemukseltaan. Tämän pohjalta ymmärrän, että aggressivinen kuvaaminen saattaa vaikuttaa bändin esiintymiseen. Kahden biisin aikana sain kyllä kuvattua materiaalia, josta jokunen kuva läpäissee seulan.

Toisena päälavalla esiintyi Poisonblack. Bändi oli minulle ainoastaan nimeltä tuttu, joten mielenkiinnolla odotin tulevaa. Tässä vaiheessa alueella alkoi olla jo pientä tungosta kun ennätysyleisöä puski koko ajan lisää festivaalialueelle. Poisonblack esiintyi kaukana lavan reunasta, joten kuvaaminen ei ollut kovin helppoa. Toisen biisin aikana kaivoin repusta 15mm kalansilmän, koska ajattelin, että staattiseen bändiin saattaisi saada puhtia vähän erikoisemmalla linssivalinnalla. Pari ihan ok kuvaa tällä taktiikalla tulikin.

Prestige täräytti ensimmäisen keikkansa Tampereella sitten vuoden 1992 ja hyvinhän se tuntui toimivan. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten ollut ennen kuunnut yhtäkään Prestige-biisiä, mutta bändihän toimi aivan tajuttoman hyvin. Bändissä kitaroitsee tuttavani Örkki, joten tunsin tavallaan pientä tahatonta painetta kuvatessani bändiä. Kolme biisiä meni nopeasti, mutta siirryin vielä yleisön sekaan  muutaman biisin ajaksi lisäkuvien toivossa. Tämä kannatti sillä juurikin Örkistä sain pari hyvää ruutua eri kuvakulman ansiosta.

Kuvaajien keskuudessa puhuttiin koko päivän Mötley Crüen kuvaajasopimuksesta, sen sisällöstä ja mahdollisesta kuvauspaikasta, koska tiedossa oli, että lavan edestä Mötiköitä ei saa kuvata. Perjantaina oli tietoa, että miksauskopin viereen rakennettaisiin kuvaaja-aitio. Kuvaajat oli pyydetty ilmoittautumaan bäkkärillä varttia vaille seitsemän sopimusten kirjoitusta varten. Tämä tiesi sitä, että Finntroll jäisi kuvaamatta, koska samaan aikaan piti kirjoittaa Mötley Crüen kuvaussopimus. Itse sopimus oli loppujen lopuksi reilumpi, mitä osasi odottaa.  Kuvauspaikaksi varmistui invalava, johon kaikki 25 ilmoittautunuttta kuvaajaa änkeytyisi pyörätuolilla paikalle tulleiden festarivieraiden taakse. Ratkaisu kuulosti kohtuullisen brutaalilta, mutta eipä auttanut valittaa, koska muuten ei olisi saanut kuvan kuvaa Kalifornialaisista rokkareista.

Hämmästelystä huolimatta kaikki 25 kuvaajaa tosiaan pakkautui pienelle lavalle miksauskopin viereen. Minulla sattui käymään säkä ja pääsin eturiviin vasemmalle eli melkein vastapäätä esiintymislavan keskikohtaa. Keikan alkua odoteltiin tiiviissä tunnelmassa kuin sardiinit purkissa. Toisaalta enemmän meillä kuvaajilla oli tilaa kun yleisöllä metriä alempana. Koko alue oli ääriään myöden täynnä ihmisiä ja oli helppo uskoa tieto siitä, että tämä oli Sauna Open Airin kaikkien aikojen parhaiten myydyin päivä. Kun keikka sitten vihdoin tuskastuttavan odottelun jälkeen alkoi, ei auttanut muu kuin laukoa kuvia ja toivoa, että tarkennus osuu edes jotenkin kohdilleen. Vince Neil kipitti lavaa päästä päähän muiden ollessa kohtuullisen paikallaan. Tosin Mick Marsin tapauksessa paikallaan jäpittäminen on enemmän kuin ymmärrettävää, sillä hänen terveydentilansa ei ole parhaimmasta päästä. Kuvaussessiosta en edes odottanut mitään ihmeellistä, koska tuolta muutaman kymmenen metrin etäisyydeltä ei mitään mestariteoksia lauota. Ennemminkin otin koko Mötiköiden kuvaamisen enemmän sen kannalta, että oli hienoa ylipäätään päästä kuvaamaan heitä. Katselin loppukeikan bäkkärin aidan yli ihmetellen valtavaa ihmismerta ja sitä miten yleisö eli mukana keikassa viimeistä riviä myöden.

Ai niin, spottasin Urbaanin Cowboyn uudestaan tänään, mutta tällä kertaa yleisön seasta samalla kun odottelin illan pääesiintyjän keikkaa alkavaksi.

img_2109

Kuvat Sauna Open Airin lauantailta tulevat galleriaan myöhemmin.

Sauna. Viina. Terva.

apocalyptica

Apocalyptican Perttu ja pari pääkalloa.

Viina ja terva jäivät kyllä hyvin vähäisiksi perjantaina, mutta Saunaa ja saunaa oli kyllä. Jälkimmäistä tarvittiin, jotta palasi elävien kirjoihin hyytävän festaripäivän jälkeen. Myöhästyin festarin aloituksesta pienen jonottelun vuoksi ja Amorphis jäi tällä erää väliin, mutta ehdin sopivasti pelipaikalle ennen Duff McKagan´s Loadedia juttelemaan kolleegoiden kanssa. Mc Kaganin kuvaaminen tuntui erittäin tahmealta ja olin todella pettynyt koska tuntui etten ollut saanut yhtään hyvää kuvaa. Pelkkää perushuttua, eikä yhtään edes etäisesti mielenkiintoista ruutua. Siiryin kolmen biisin jälkeen yleisön sekaan seuraamaan keikkaa. Setti sai huomattavasti enemmän potkua, kun Loaded aloi soittamaan coverbiisejä Iggy&The Stoogesin I Wanna Be Your Dog kärkenä. Kun G n´R riffit alkoivat raikua ja Michael Monroe esiteltiin lavalle totesin, että ehkä tästä vielä tulee jotain. Siiryin syvemmälle yleisöön ja lauoin ihmisten välistä kuvia Miken riehuessa lavalla.

Tovin värjöttelyn jälkeen siirryin muiden kuvaajien kanssa pikkulavalle odottelemaan Meshuggahin korvanneen Medeian keikkaa. Musiikillisesti Medeia oli positiivinen yllätys ja toinen päivän parhaista bändeistä. Bändi oli mukava peruskuvattava ja muutama kiva ruutu bändistä tulikin. Kolmen biisin jälkeen siirryin kuvaamaan moshpittiä yleisön seasta. Pitti pyöri aika vaihtelevasti ja mukana ei ollut kovin montaa innokasta, mutta onnistuin kuitenkin saamaan joitain actionkuvia Medeia taustalla. Soilworkin suhteen ei ollut oikein mitän odotuksia, koska bändin musiikki ei suuresti sykähdytä ja päälavan bändien kuvaamiseen lisämausteensa tuo lavan korkeus. Tuntuu, että lava nousee vuosi vuodelta. Soilwork ei herättänyt sen suurempia tuntemuksia kuvatessakaan, koska laulajaa lukuun ottamatta bändi pysytteli lavan reunalta kaukana.

Viikate on pitkään ollut sellainen bändi, jonka olen halunnut pitkän aikaa halunnut kuvata, mutta jotenkin onnistunut ohittamaan monta kertaa. Lähdinkin Soilworkin laimean esityksen jälkeen hyvillä mielin kohti pikkulavaa. Bändillä on tunnetusti lavapresenssi kunnossa ja musiikkikin erittäin miellyttävää. Viikatetta oli kerääntynyt katsomaan ja kuuntelemaan reilusti porukkaa. Ennen keikkaa juttelin muutaman tutun kanssa. Seurueessa oli mukana viime vuonna kuvaamani urbaanicowboy 1 ja urbaanicowboy 2. Kakkos cowboy oli silminnähden hämmästynyt kun näki Saunan lehdestä kuvansa. Toivottavasti positiivisesti 🙂 Viikate oli mukava kuvattava ja keikasta jäi hyvä fiilis.

Viimeisenä esiintynen Apocalyptican tiesin jo entuudestaan olevan hyvä livebändi. Eikä Apot pettäneet tälläkään kertaa. Päinvastoin. Apocalyptica moppasi lattian kaikilla muilla päivän bändeillä silkalla energialla ja tyylikkyydellä. Kaikki oli suunniteltu viimeisen päälle; lavasomisteet, valot, asut, kaikki. Pekka Martin suunnittelemat uskomattoman hienot valot saivat tunnelman siirtymään ulkoilmafestareilta intiimille sisäklubille. Hienoimmat valot, jotka olen festariolosuhteissa koskaan nähnyt! Myös kuvaajan kannalta valot loivat sellisteille hyviä ja vaihtelevia taustoja. Lavan korkeus aiheutti taas päänvaivaa, mutta onneksi sellosankarit viettivät paljon aikaa lavanreunalla ja näin tarjoilivat edes vähän parempia mahdollisuuksia saada mielenkiintoisia kuvia. Toki musiikillisestikin keikka oli absoluuttista hunajaa korville. Mahtavaa, että Suomesta tulee tällainen omaperäinen, taitava ja mielenkiintoinen orkesteri, joka saa tällaisen keikoilla puolet elämästään viettävän graafikko-valokuvaajan aivan pähkinöiksi.

Kuvat Sauna Open Airin perjantailta tulevat galleriaan myöhemmin.

Viileä Sauna

Säätiedotuksen mukaan on tulossa melko huonosti lämmitetty Sauna. Viikonlopuksi on luvattu vähän päälle kymmenen astetta ja sadettakin on tulossa perjantaina ja lauantaina.  Toivottavasti sää ei vaikuta bändien fiilikseen vaan nähtäisiin raivokkaita vetoja. Onneksi kamera ja linssi ovat sääsuojattuja, joten pieni sadekuuro ei vaikuta kuvasatoon. Viimevuonnakin taisin muutaman kuvan räpsiä kaatosateessa matkalla lavalta toiselle.

Bändien suhteen Saunan lämpötila laski pari astetta kun Meshuggah on peruuttanut tulonsa. Bändin rumpalilla Tomas Haakella on ollut ongelmia selkänsä kanssa. Leikkauksesta huolimatta selkä ei ole kunnossa ja bändi joutuu jättämään Pohjoismaiden keikat väliin ja keskittyvät siihen, että pääsevät kesän Keski-Euroopan festarikeikoille.

Bruce Almighty

springsteen-07

Bruce yleisön keskellä

Bruce Springsteen tuli ja valloitti Tampereen ja Ratinan stadionin. Samoin teki 30 000 fania jotka kärsivällisesti jonottivat sisäänpääsyä. Järjestelyt näyttivät sujuvan hienosti väkimäärästä huolimatta. Oma reissuni meni myös mukavasti. Kuvaajien kokoontuminen oli alunperin suunniteltu tapahtuvan varttia ennen keikan alkua eli 18.45, mutta aikataulua aikaistettiin klo 18:aan. Kävin ilmoittautumassa mediatiskillä ja jäin odottelemaan muiden kuvaajien kanssa opastusta kentälle ja kuvauspaikalle.

Juttelin odotellessa muiden kuvaajien kanssa ja aika meni mukavasti vaikka kuvaajaporukka ohjattiinkin kentälle vasta alkuperäisen aikataulun mukaan eli 18.45. Kuvaajat pääsivät kentälle etummaisen kenttälohkon takana olleelle turvakäytävälle, josta oli noin 20-30 metriä lavalle. Kuvaajille kerrottiin ohjeet eli kolme ensimmäistä kappaletta sai kuvata. Säädin kameran asetukset ja testasin millä objektiivilla olisi paras kuvata. Tässä vaiheessa kiitin itseäni ja totesin, että telekonvertteri oli erittäin hyvä ja käyttökelpoinen ostos. 200 millinen ei olisi riittänyt tältä matkalta kun yleiskuviin. Puolivartalo- tai kasvokuviin olisi varmasti tarvittu 500 tai jopa 600 millinen. Lisää odottelua oli tiedossa sillä tässä vaiheessa yleisöä oli vielä runsaasti stadionin ulkopuolella.

Keikka pääsi alkamaan parikymmentä minuuttia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Sain hyvän kuvauspaikan suurinpiirtein lavan keskikohdalta. Bruce oli esiintyjänä melko tavallinen kuvattava. Ei kommervenkkejä vaan mies, kitara ja mikrofoni. Onneksi hän poistui välillä mikkiständin takaa soittamaan sooloja, jolloin sai kasvot hyvin näkyviin ja elävämpiä kuvia. Herkkuhetki oli kun Bruce pudottautui catwalkille yleisön reunalle soittamaan sooloa. Kuviin tuli hyvä esiintyjä-yleisö kontakti. Kyttäsin tilanteita ja olin valppaana hetkiin jolloin Springsteen poistui mikin takaa. Kamerasetin kannatteleminen kävi välillä käsivoimille, mutta kovin pitkiä lepuutustaukoja ei ollut varaa pitää. Kolme biisiä meni nopeasti, mutta sain kuvatuksi tarpeeksi vaihtelevaa kuvamateriaalia siitä huolimatta, että kaikki kuvat on kuvattu samasta pisteestä turva-aidan korokkeelta.

Bruce Springsteen kuvasarja galleriassa

Actionviikko

Tällä viiikolla on tiedossa reippaasti keikkojen kuvaamista. Huomenna tiistaina menen kuvaamaan Bruce Springsteeniä Ratinan Stadionille ja perjantaista sunnuntaihin olen  Eteläpuistossa Sauna Open Airissa kuvaamassa heavy- ja metallibändejä.

Sain kuulla, että Pomoa saisi kuvata vain miksausteltalta muutaman kymmenen metrin päästä lavaa. Ensimmäisenä kävi ajatus, että kalustosta ei löydy tarpeeksi pitkää polttoväliä tällaiseen kuvaukseen. Pistin heti kyselyä tutuille, josko joltain löytyisi 300-400 millistä objektiivia lainaan. 300 millinen kaverilta löytyikin, mutta ei kuitenkaan ehkä ihan tarkoitukseen sopiva. Päätinkin sitten hommata Sigman 70-200/2.8:an kaveriksi 2x telekonvertterin. Toki telekonvertteri himmentää objektiivia, mutta onneksi tähän aikaan vuodesta illalla on sen verran valoisaa, että suljinnopeuden luulisi pysyvän riittävän vikkelänä. En vielä tiedä pitääkö Pomoa kuvatakseen kirjoittaa jonkilainen sopimus, joten en voi vielä luvata kuvia New Jerseyn omasta pojasta.

Sauna Open Airista odotan eniten Mötley Crüen kuvaamista. Luulisin, että Kalifornian hardrock-veteraanit pistävät näyttävän shown tamperelaiselle metallikansalle. Muita kuvaamisen kannalta mielenkiintoisia bändejä ovat Viikate, Apocalyptica, Finntroll, Thor, Nightwish ja teinihevarit Sturm Und Drang. Näiltä bändeiltä uskoisin lähtevän jonkinmoisen spektaakkelin. Luvattu sää tosin ei hemmottele ja toivonkin, että se ei vaikuttaisi bändeihin. Toivon parasta, pelkään pahinta.