Etiikkaa ja kuvamanipulaatioita

Timo Enroth kirjoitti YLEn kulttuuriuutisissa muokatuista uutiskuvista. Keskustelu kuvien muokkaamisesta nousee aika-ajoin mediaan milloin uutiskuvien milloin muotikuvien kohdalla. Aihe on tullut tavallisten kansalaisten puheenaiheeksi kun tietoisuus kuvankäsittelyohjelmien ominaisuuksista on laajentunut ja nykyään on ihan tavallista  ”fotoshopata” lomakuviakin. Ammattilaisten keskuudessa kuvien manipulointi ei aiheuta enää suurta keskustelua, muuten kuin huonosti tehtyjen kuvien ja asian eettisyyden kohdalla. Huomionarvoista on, että keskustelu nousee mediassa aina silloin kun joku jää kiinni  huonosti tehdystä manipulaatiosta. Nyt voidaankin miettiä, että kuinka paljon hyvin manipuloituja kuvia liikkuu luotettavina uutiskuvina. Voisin väittää, että kykenen tuottamaan kuvan joka menisi läpi YLEn seulasta. Teenhän ammatikseni mm. kuvankäsittelyä.

Aiemmin nämä manipuloidut uutiskuvat ovat olleet suurten ulkomaisten uutistoimistojen harmi, mutta viimekesänä YLEn urheilutoimitus julkaisi suomalaisen freelancekuvaajan kuvaamia ja manipuloimia rallikuvia verkkosivuillaan. Se aiheutti pienen polemiikinpoikasen ja kuvat poistettiin nopeasti sivuilta selittelyjen kera. Tässäkin tapauksessa kyse oli kömpelösti manipuloiduista kuvista, johon ei tarvittu ammattilaisen silmää toteamaan muokkaus.

Muotikuvien kohdalla keskustelua on käyty julkkisten ”ilman meikkiä” kuvista. Viimeisin taisi olla Madonnasta otettu promokuva, josta verkkoon levisi ennen/jälkeen versio. Itse en ymmärrä musiikki- ja muotikuvien ympärillä pyörivää ihmettelyä, koska mielestäni tällainen kuuluu show businekseen ja kuvien pitää olla näyttäviä. Onhan koko teollisuudenalan pohjimmainen tarkoitus viihdyttää ihmisiä ja luoda illuusioita jostain sellaisesta jota tavallisessa arjessa ei ole. Minusta on hassua, että kansa närkästyy tosiasiasta, että Madonna näyttää siltä miltä 50-vuotias show busineksessa kohta kolme vuosikymmentä ollut nainen näyttää eikä siltä naiselta siinä levyn kannessa. Kohta kansa varmaan järkyttyy kun kuulevat, että tosi-tv ohjelmat eivät olekaan totta.

Ymmärrän hyvin huolen kuvien aitoudesta, koska kyllä etenkin uutiskuviin pitäis voida luottaa. Vastuu on viimekädessä kuvaajalla ja kuvankäsittelijällä. On mielestäni epäeettistä muokata uutiskuvaan sellaisia elementtejä, jotka lisäävät vaikkapa kuvan dramaattisuutta vain sen vuoksi, että kuvaajan mielestä kuva näyttää siten paremmalta. Uskoisin, että yksi syy manipulaatioden tekemiseen on raha. Dramaattisen kuvan saa myytyä paremmin kuvatoimistolle.

Omat rock- ja nyrkkeilykuvani eivät läpäisisi YLEn kuvakriteerejä, mutta toisaalta en olekaan uutiskuvaaja. Tarkoitukseni on ottaa ja tehdä mahdollisimman hyvännäköisiä kuvia välittämättä absoluuttisesta totuudesta. Poistan kuvista muutakin kuin pölyä ja muokkaan värejä, kontrastia ja valo-olosuhteita joskus hyvinkin raskaalla kädellä. Toisaalta jos minua pyydettäisiin ottamaan uutiskuvia tekisin vain tarvittavat ja ohjeiden puitteissa olevat säädöt kuville.

Kuvilla manipulointi on myös mielenkiintoinen aihe. Esimerkiksi Hesarin kuvaajaa Hannes Heikuraa on joskus syytetty siitä, että hän ottaa kauniita kuvia sota-auleilta. Saako sotaa kuvata esteettisesti siten että uutiskuvan kriteerit kuitenkin täyttyvät?

Ban Comic Sans?

csb80

Verkko on pullollaan Comic Sans viharyhmiä joista tunntuin lienee www.bancomicsans.com. Facebookissa on myös omat viharyhmänsä. Mutta miksi?

Vincent Connare loi Comic Sansin vuonna 1995 Microsoftin toimeksiannosta. Tarkoituksena oli luoda kirjaisintyyppi, joka sopisi sarjakuvan puhekupliin paremmin kuin Times New Roman. Tarve oli hyvin ymmärrettävä. Comic Sans oli järjestelmäfonttina Windows 95:ssä, josta kuluttajat löysivät sen käyttöönsä rentona vaihtoehtona Arialille ja Times New Romanille. Sittemmin Comic Sansia on käytetty mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä ja siitä on tullut symboli väärinvalitulle fontille. Henkilökohtainen suosikkini täysin väärästä valinnasta on Comic Sansilla kirjoitetut menukortit presidentin Itsenäisyyspäivänvastaanolla. Comic Sansia on käytetty myös niin paljon, että ei tarvitse olla suunnittelija tunnistaakseen sen. Näistä syistä on helppo parjata maineeseensa viatonta fonttia.

Jokaiselle fontille on paikkansa ja on suunnittelijan vastuu valita oikea fontti oikeaan paikkaan. Tässä tapauksessa ongelma on siinä, että näitä painotuotteita ja muita suunnittelua vaativia kohteita, joissa Comic Sansia on käytetty suunnittelevat yleensä kuluttajat itse eivätkä ammattilaiset. Ei ole siis Vincent Connaren tai Comic Sansin vika, että sitä käytetään väärin. Kysymyksessä on enemmänkin ”tein itse, säästin” -tyyppisestä ajattelutavasta ja siitä mihin se pahimmillaan johtaa. Aina ei toki tarvitse tilata ammattilaista paikalle, mutta olisi hyvä tiedostaa oman osaamisensa taso verrattuna tilanteen vaativuuteen.

Totta puhuen en ole minäkään suuri Comic Sans fani ja sille löytyy kyllä paljon paremmin piirrettyjä vaihtoehtoja. Harrastan monen muun suunnittelijan tavoin Comic Sansin bongailua, joka tuo hupia ammatilliseen elämään. Harrastan myös Hobon ja Cooper Blackin bongailua. Suhtaudun Comic Sansiin kuten mihin tahansa muuhun fonttiin. Tulen käyttämään sitä jos sille sopiva paikka löytyy. Koko tähän astisen suunnittelijan urani eli reilun kymmenen vuoden aikana sellaista ei ole tullut. Enkä usko, että tulee. Eikä ole kyllä Hobonkaan kohdalla tullut, mutta Cooper Blackia sen sijaan olen käyttänyt.

Maalauksellinen Mirz

Kissojen kuvaaminen on ollut nyt tauolla vähän aikaa, koska uusia viiksisankareita ei ole saapunut vierailulle. Jonkin aikaa seuranamme on ollut Mirz, josta onnistuin saamaan tällaisen klassisen potretin. Kuvassa on kaikuja hollantilaisesta 1600-luvun maalausperinteestä. Jotenkin tuo valo lankeaa samalla pehmeällä tavalla kuin Rembrandtin maalauksissa. Taustan tekstuurikin tuo maalauksellisuutta kuvaan. Tuon ajan maalauksiin verrattuna sävyt tosin ovat kylmemmät, mutta halusin esitellä kissan oikean värisenä enkä lähtenyt lämmittämään sävyjä jälkikäteen. Mirz on erittäin mukava kissa, joka kaipaa kotia wink wink.

img_9001

Tulisilla hiilillä

Eipä tässä muutakun, että voisitteko siellä Billboardissa pikkuhiljaa päättää kuvakisan voittajat. Alkaa täällä Suomessa nimittäin kynnet lyhentyä sitä tahtia, että kohta siirrytään sormiin.

Samaa fiilistä aiheuttaa myös Lost, josta on enää jäljellä kauden päätösjakso. Siis niille jotka seuraavat sarjaa Amerikan tahtiin. Hermoraunioitunut kettu kuittaa. Over and out.

karsu-huuto-s

Salama sivusta radiotriggerillä ja fotarointia päälle.

Kuvaajia telkkarissa

Kuvaajan näkökulmasta on mielenkiintoista katsoa televisio-ohjelmia, joissa kerrotaan muiden kuvaajien työstä. Kaksi sellaista ohjelmaa joita suht aktiivisesti seuraan ovat Nelosen Huippumalli haussa ja siitä etenkin tuo Suomen versio ja TV Viideltä tuleva Malliksi päivässä.

Jälkimmäisessä on aina samat kaksi kuvaajaa, jotka kisaavat viikottain toisiaan vastaan. Etenkin tuon Malliksi päivässä-ohjelman seuraamisesta olen nauttinut suunnattomasti. On ollut mukavaa seurata miten Peke ja Jenni suoriutuvat eri teemojen tuomista haasteista ja aikarajan aiheuttamasta paineesta. Useimmiten kuvaajat suoriutuvat tehtävistä ajallaan ja kuten ammattikuvaajalta saattaa odottaakin, upeilla kuvilla. Jos ette ole ohjelmaa vielä seuranut niin suosittelen lämpimästi.

Suomen huippumalli haussa-ohjelman jaksoissa vilahtelee Suomen huippukuvaajia. Heidän työskentely mallien kanssa on ollut kiinnostavaa katseltavaa ja nimenomaan mallien ohjaamisen näkökulmasta. Koska olen pääasiassa kuvannut rock-keikkoja, joilla artistit hoitavat itse esiintymisensä eikä liikehtintään pääse vaikuttamaan on mallien ohjaaminen jäänyt vähemmälle. Pikkuhiljaa rakennettujen kuvien kuvaaminen on kuitenkin alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän, mutta sellaisten kuvaaminen vaatii täysin erilaista ajattelumallia kuin livekuvaaminen. Siinä missä rock-keikalla pitää vaan yrittää pysyä artistin mukana, studiokuvaa ottessa kaikki kontrolli on kuvaajalla. Mallin ja kuvaajan välinen kommunikaatio on tärkeässä asemassa, jotta kuvasta tulee tavoitellun kaltainen.

Kesäiltaa auringonlaskussa

bb-s01

Kävin viikko sitten kuvaamassa tamperelaiselle räppärille BB:lle promokuvia. Koska uuden sinkun nimi on Kesäilta, valittiin paikaksi idyllinen maisema Pyhäjärven rannalta ja ajankohdaksi auringonlasku, koska mikään muu ei kiteytä kesäiltaa paremmin kuin auringon punaama iltataivas. Vaikka nyt onkin vielä toukokuu, eikä kesä ole vielä puhjennut täyteen lämpöönsä tuli kuviin mielestäni riittävästi kesää. Kuvasin kuvat vallitsevaa valoa hyväksikäyttäen. Yhdellä salamalla tosin filliä antaen oikealta.

Loput kuvat voi tsekata galleriasta.

Blackened is the end

Pakkausintoilijana en voinut vastustaa tätä LambWestonin Crisscuts -pussia, kun näin sen pakastealtaassa. Pakkaus huokuu laatua ja luksusta verrattuna perus ranskispusseihin. Pussi on mattamateriaalia kohdelakkauksella ja typografiakin on harkitun hillitty. Onhan tällä tuotteella toki hintaakin moninkertaisesti kaupan omiin merkkeihin verrattuna, mutta ilmeisesti perunat ovat ihan yhtä hyviä kuin pakkaus antaa olettaakin. Jams nimittäin tätä tuotetta arvioikin maun näkökulmasta ruoka-aiheisessa blogissaan. Otsikkoon viitaten terveyden kanssa tällä tuotteella ei ole mitään tekemistä, mutta kai sitä viikonloppuna vähän saa herkutella?

lwcc

Pommeja ja pommeja

Tähän päivään mahtui kaksi pommia. Toinen aito, toinen mentaalinen. Aloitetaan aidosta. Kuulin tänään, että Tampereella Vuolteentorilla pienen tiilirakennuksen katolla köynnösten alla on sodan aikainen, tosin purettu, lentopommi. Työmatkalla piti käydä kameran kanssa tarkistamassa ja siellähän se tosiaan on pystyssä! Käykää katsomassa ennekuin lehdet taas peittävät pommin alleen.

pommi-s

Se mentaalinen pommi odotti aamulla sähköpostissa:

”Congratulations! You’re work has been selected for the Billboard Year In Photo Contest as a winner. We are still deciding who will be the first place winners in each category. As a winner, your photo(s) will be included in the online winners gallery at pdnonline.com.”

Sähköposti oli tullut amerikkalaisen musiikkilehden Billboardin  ja PDN:n kuvakisasta, johon kevättalvella osallistuin. Olin unohtanut jo osallistuneeni kisaan, kunnes tänään tuon sähköpostin sain. Lontoota osaamattomille tiedoksi, että olen valittuna finalisteihin ja ehdolla voittajaksi. Kuva jolla jatkoon pääsin on Crowd-sarjassa. Sarjavoittajat ja kokonaiskilpailun voittaja julkaistaan piakkoin. Kuvat julkaistaan mailissa mainitulla verkkosivulla ja todennäköisesti lehdessäkin, koska täysresokuvat halusivat toimitettavan. Kokonaiskilpailun voittaja saa pakinnoksi 1000 taalaa, iPod Touchin, digikameran, kuvat Billboardin saitille ja lehteen sekä Billboardin vuosikerran. Sarjavoittajat saa rahapalkintoa ja iPodia lukuun ottamatta samat.

Billboard on perustettu 1894 ja on yksi Yhdysvaltojen merkittävimmistä musiikkilehdistä. Billboard ylläpitää viikottaisia kansainvälisestikin tärkeitä musiikkilistoja. Lehteä lukevat pääasiassa levy-yhtiöiden edustajat ja etenkin DJ:t. Sitä pidetään pääasiassa musiikkiteollisuuden julkaisuna, mutta etenkin verkkosivut ovat suunnattu kuluttajille.



Canon huhuja

Huhut Canonin uuden ammattirungon ympärillä ovat pyörineet villeinä siitä lähtien kun kameravalmistaja julkaisi 5D mark II:n. Huhujen lähteistä riippuen uusi runko olisi nimeltään 1Ds mark IIIn tai 1Ds mark IV. Mark III:n julkaisusta alkaa olla reilu puolitoista vuotta ja Canon on julkaissut uusia runkoja juuri tällä syklillä. Toisaalta julkaisutahti on parhaimmillaan kiristynyt vain puoleen vuoteen. Esimerkiksi 50D julkaistiin vain puoli vuotta 40D:n jälkeen.

Uskon kuten moni muukin, että 1D mark III:n autofokus ongelmat ja 50D:n uudistettu tekniikka yhdistettynä Nikonin kanssa kilpailuun nopeuttaa Canonin kehitystuotantoa. Toisaalta olisi toivottavaa, että tällä kertaa Canon malttaisi tuoda markkinoille valmiin ja testatun tuotteen, etteivät kuluttajat joutuisi toistamiseen lopputestaajan asemaan. Onneksi itse olen pääosin välttynyt huoltorumbalta. Ainoastaan kerran olen käyttänyt rungon huollossa tarkennusongelmien takia. Huhujen mukaan uudet rungot olisivat piakkoin Canonin luottotestaajien käsillä, joten julkaisukin tuntuisi olevan lähellä.

Huhuttujen speksien mukaan kamerassa olisi täydenkoon 21 megapikselin kenno (6666x4444px), kaksi uutta Digic V -prosessoria, 5D markII:n tapaan Full HD videotallennus. Videotallennuksessa olisi valittavissa kuvausnopeus joko 30fps tai 60fps riippuen kuvakoosta. Normikuvauksessa nopeus olisi 6.8 fps. Joidenkin tietojen mukaan kenno olisi taustavalaistu, jolloin saavutettaisiin kennoon tuplaherkkyys (ISO 25-12800. Laajennettavissa 10, 25600, 51200). Taustavalaisu auttaisi myös ultrawide-linsseillä kuvaamisessa, etenkin linssin äärialueilla. Kamerassa olisi 69 tarkennuspistettä. Tämä on reipas lisäys mark III:n 45 pisteeseen. Fyysisesti runko on ilmeisesti samanlainen kuin mark III, mutta oletetusti taustan näyttö olisi suurempi. Liitännöissä olisi uutuutena HDMI, joka tulee luonnollisena lisänä tuon Full HD kuvausmahdollisuuden kanssa.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoisia uudistuksia, mutta näiden tietojen valossa uskoisin nimen olevan 1D mark IIIn, koska mitään äärimmäisen mullistavaa tekniikassa ei näyttäisi olevan. Hyppäys mark II:n ja mark III:n välillä oli reilusti suurempi ja 5D:kin nimettiin vain mark II:ksi  eikä 7D:ksi huhuista huolimatta.

Jään odottamaan mielenkiinnolla, koska virallisia uutisia Canon-leiristä toimitetaan.

Logoja ja uudistuksia

Aalto-yliopisto

Helsingin uuden superyliopiston eli Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun muodostaman Aalto yliopiston logo julkistettiin 5.5.2009. Logosta käytiin suunnittelukilpailu ja voittajaksi valittiin Rasmus Snabbin ehdotus Kutsu-Invitation. Logo aiheutti suunnittelijapiireissä vahvoja puolesta ja vastaan kommentteja.

Minä pidän logoa onnistuneena. Logolla ei ole yhtä muotoa vaan elementtien paikkaa voidaan loputtomasti muutella. Hienoa, että Aalto-yliopistolla riitti rohkeutta valita näin moderni tunnus koululleen. Jännityksellä odotan millainen graafinen linja logon ympärille muodostuu. Ainekset ovat ainakin hyvät: Helvetica, sininen, keltainen ja punainen. Klassisia elementtejä kaikki.

aalto_rs_05

VR

VR uudisti kuun alussa verkkosivujensa ulkoasun. Tekniikkaan ei kaiketi tällä kertaa koskettu. VR:n uusi toimitusjohtaja Mikael Aro lupaili heti virkaan astuessaan, että aikoo uudistaa VR:ää kaikinpuolin vihreämmäksi. Uusi vihreä linjaus on mukava raikastus pitkään punaisena tunnetulle firmalle. Sivujen uudistuksesta tosin en aivan täysin ole samaa mieltä. Ulkoasu vaikuttaa hajanaiselta johtuen siitä, että kaikissa laatikoissa on pyöreät kulmat. Muutama terävä nurkka olisi jämäköittänyt leiskaa kovasti. Juna-navigaatiosta pidän samoin kun taustan maisemasta. Maisema jotenkin tuo avaruutta sivuille.

Tampere

Jos VR:n sivu-uudistus oli pääosin onnistunut niin samaa ei voi sanoa kotikaupunkini Tampereen sivu-uudistusprojektista. Vaikka Tampere onkin perinteinen teollisuuskaupunki, tunnettu punatiilestä ja harmaudesta, ei ankeutta olisi enää tarvinnut korostaa verkkosivuillakin. Nyt voi vaan laittaa veikkaukset kehiin kuinka kauan kestää, että sivuille tulee piristäviä kuvaelementtejä. Tuollaisenaan sivut eivät houkuttele ketään käymään Tampereella, eikä kyllä etsimään tietoakaan.

Synkkyyden maksimointia t-paitaan

Saatoin eilen painoon tämän vuoden Sauna Open Air -tuotteet. Etenkin vuosittaisen paidan pähkäileminen vuoden teeman mukaan on joskus vaikea homma. Viime vuonna julisteessa ollut röntgenkuva kallosta muuntui luontevasti paitaan röntgenkuvaksi osittain luhistuneista keuhkoista. Paita oli viime vuonna niin suosittu, että se myytiin hetkessä loppuun. Kuulemma röntgenhoitajat olivat olleet innoissaan designista 🙂

Tänä vuonna lähdin pohtimaan kuvituksen teemaa bändien fiiliksillä. Nightwish ja Stratovarius olivat nimittäin ensimmäiset isot bändit, jotka julkistettiin. Siksipä mieleen tuli, että tuollainen itämaisen mystinen fantasia-aihe kristallipalloineen voisi olla passeli. Koska SOA:n tunnuksena on tuo piirtämäni pääkallo piti se tähänkin kuvitukseen upottaa tavalla tai toisella. Kristallikallo on tunnettu mystiikan esine ja suurelle yleisölle se tuli tutuksi viimeistään viime vuonna teattereissa pyörineestä uusimmasta Indiana Jones-elokuvasta. Plasmapurkaukset ja rupiset kädet kuuluvat myös fantasiakuvituksiin. Käsiin upotin pienen yksityiskohdan, joka on havaittavissa vain tarkemmassa tarkastelussa. Lisäsin toiseen käteen nimittäin tatuoitua tekstiä tuomaan ripauksen huokuvasta pahuudesta. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka tietää mistä tuo tekstinpätkä on peräisin.

soa-paita