Suurilta areenoilta pienille punk-klubeille eli Pakkahuoneelta Vastavirralle. Samalla kuvausfiiliskin kohosi edellisestä kerrasta huimasti kun tauti alkaa jo hellittää. Väsymys painoi iltapäivällä edellisen päivän synttärijuhlinnan jäljiltä, mutta päätin, että lähden silti illalla katsastamaan Armageddon Clockin ja uusien biisien toimivuuden. Paikalle saapuessani oli vielä melko väljää ja ensimmäinen bändi oli hetken kuluttua nousemassa lauteille. Von Auer avasi illan hieman Misfits-henkisellä materiaalilla ja samalla lämmittelin Armageddon Clockia varten tsekkailemalla miten voisi kuvata Vastavirralla vähän uudelta kantilta. Valojen puolesta se ei ole helppoa, koska ne pysyvät aina samana vaikka bändi vaihtuisikin. Plus huomasin vasta nyt, että katossa on led-parreja, jotka ei missään tapauksessa ole kuvauksen kannalta hyvä juttu. Led-valo nimittäin polttaa värikanavan puhki ja jättää kuvaan tasaisen värialueen. Kuvaaminen tuntui mukavalta ja tilaakin oli kivasti Vastavirran kompaktista koosta huolimatta. Bändin verimaskit toivat hyvää kulmaa kauhupunkkiin ja sitä kautta särmää myös kuviin. Tein jälkikäsittelyn siten, että se tukisi myös bändin kauhufiilistä.

Von Auer

Koska olen kuvannut Armageddon Clockia kaksi kertaa ennenkin ja vieläpä Vastavirralla piti yrittää kehittää jotain uutta kulmaa kuviin. Keikkaa odotellessa juttelin bändin poikien kanssa tulevan albumin kansista ja varoittelin laulajaa Mikkoa, että ajattelin testailla salamaa. Tarkoitus ei tietty ollut räiskiä päin naamaa vaan kokeilla miten saisi lisää valoa tunnetusti pimeälle Vastavirralle. Muutamassa kuvassa salaman kanssa tulikin oiva efekti. Pitänee vielä jatkaa testejä salaman kanssa ja lueskella shutter drag -tutoriaaleja verkosta. Kuvaaminen oli kivaa ja sitä tehosti Armageddon Clockin energinen keikka ja uusien biisien kuuleminen livenä. Lavan edessä pääsi mukavasti keikan aikana liikkumaan vaikka porukkaa olikin jo paljon pakkautunut klubille.

Laulajan, kitaristien ja basistin kuvaaminen on jotenkin itsestään selvää keikoilla, koska he ovat eniten esillä. Suurilla lavoilla rumpalin kuvaaminen on melkolailla mahdotonta, mutta Vastavirran kaltaisilla pikkuklubeilla siihen saattaa tarjoutua hyväkin mahdollisuus. Yritin muistuttaa itseäni, että rumpalikin pitäisi saada kuviin edes joskus, mutta on niin helppo vaan kiinnittää huomiota Armageddon Clockin tapauksessa energisen laulajan Mikon riehumiseen. Sori Rauli, varaudu siihen, että ens kerralla keskityn ainoastaan sun kuvaamiseen Usein bändistä näkee heti ensimmäisestä biisistä lähtien kuka on lavan karismaattisin esiintyjä. Useimmiten se on laulaja tai kitaristi, mutta on joskus sattunut niinkin, että basisti vie kaiken huomion. Normaalisti kuvaan bändejä omasta mielenkiinnosta. Silloin voin vain keskittyä ottamaan mahdollisimman hyviä ja mielenkiintoisia kuvia, ilman painetta saada jokaisesta bändin jäsenestä kuvaa. En nyt tiedä onnistuinko tällä kerralla saamaan uudenlaisia kuvia Armageddon Clockista vaikka sellaisia suunnittelin, mutta joukossa on kyllä kuvia joihin olen tyytyviäinen.

Tapahtumahan oli Abduktion kymmenen vuotisjuhlat, mutta livahdin kotiin nukkumaan ennen synttärisankarien keikkaa. Loppuun on todettava, että tuleva Armageddon Clockin levy on todella kova kokonaisuus ja jo nyt yksi vuoden kovimmista julkaisuista.